Tietoisuus muuttuu – oletko huomannut?

Nyt on hyvin vaikeaa verhoutua enää sattuman tai kieltämisen verhon suojiin.
Ihmisyys on muuttumassa kiihtyvällä vauhdilla ja sitä on lähes mahdotonta olla tuntematta.
Kutsun muutosta heräämiseksi ihmisyyden unitilasta, jossa ajattelu on ollut uskottuna totuutena.
Nyt asiat eivät enää toimi siten. Sitä kaikkea mitä tuntee ja aistii, ei voi enää kuvailla vanhoilla sanoilla merkityksineen. Tuntuu siltä, kuin muistinvarainen opittu ajatusmaailma olisi muodostunut täysin riittämättömäksi, eikä lauseita synny kuvailemaan oikeastaan mitään, kuten ennen.

Kohdallani prosessi käynnistyi jo vuosia sitten, mutta se etenee vaihe kerrallaan ja vasta nyt on riittävä selkeys ja jonkinlainen käsitys siitä, mitä tapahtuu. Monesti käy niin, että meidät tavallaan nykäistään irti ulkoisesta maailmasta ja tunnetilat pakottavat pysähtymään ja tutkimaan sisäistä maailmaamme.
Jokainen tunne ja siihen liittynyt uskottu tarina tuodaan pintaan kyseenalaistettavaksi.
Egopohjainen ajattelu muserretaan pala palalta kunnes henkilökohtaisuus ja reagointi lopulta osoittautuu pelkän kuvitellun ajattelun aikaansaamaksi.

Asiaa voisi kuvata siten että jokin saa kääntymään sisäänpäin ja katkaisee vanhan tavan elää ulkoisen kautta. Tulee koura, mikä kiskaisee irti ulkoisesta elämästä ja ääni joka sanoo, että nyt istut siinä kunnes olet tajunnut mitä ei ole. Sitä pysäytystä ja käskyä ei kykene ylittämään tahdonvoimalla vaan on nöyrästi otettava vastaan kaikki mitä tarjoillaan. Siitä lähtien tarjoilu ei todellakaan ole mieltä ylentävää eikä edes toivottua. Siinä sitten istutaan ja havaitaan, että kaikki se mikä sai kiinnostuksen heräämään ja lähtemään tavoitteiden perään katoaa kohde kerrallaan. Tilalle tarjoillaan pelkästään tyhjää. Kuulostaa mahtavalta, kaikki varmasti haluaisivat herätä. Se vie tylsyyden huipentumaan ja siinä ollessasi et voi kuin ihmetellä mistä ihmiset kaivavat innostuksensa, ilonsa ja mielenkiintonsa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja asioiden puimiseen. Kaikki se alkaa tuntumaan täysin vieraalta. Ei kykene lainkaan ymmärtämään, miten kiinnostua tai edes osallistua keskusteluihin.

Tulee aika, jolloin kokee olevansa eri planeetalla vaikka näennäisesti kaikki näyttää samalta. Elämä eristää muusta ja niinä aikoina moni kokee jopa panikoivansa, tuntevat syvää masennusta, syrjäytymistä ja pelkoa siitä mitä tapahtuu. Tämä johtuu siitä, että opituissa normeissamme sellainen ihminen ei ole terve ja muut tulkitsevat tilanteen herkästi välinpitämättömyydeksi ja sellaiseksi, ettei henkilö ole kiinnostunut heistä.
Kyse ei kuitenkaan ole mistään sellaisesta. Herääminen ei ole helppo prosessi. Se vaatii kaiken vanhan hajoamisen eikä mistään oljenkorresta entiseen voi pitää kiinni. Kaikki mistä yrittää, katkeaa lopulta.
Pelottavaksi asian tekee se, että olemme kohtaamassa jotain täysin tuntematonta. Ei ole mitään takeita, mitä tulee tilalle vai tuleeko mitään. Tuoko mahdollinen muutos jotain parempaa vai onko odotettavissa jotain vielä ikävämpää ja pahimmassa tapauksessa luulemme, ettei jää elämää lainkaan.

Tämä kaikki on kuitenkin vain se mitä mahdollisuus muutokseen vaatii. Se on myös hyvin yksinäinen vaihe. Ei löydy montaa ihmistä jolle voit kuvailla, että nämä energiat ovat nyt niin voimakkaita, että meinaan luhistua niiden alle. Ne saavat kaikki vanhat traumat, uskomukset ja käsitykset tunnetasolla esille ja paikoitellen toimintakyky on täysin nolla. Tässä revitään erillisyyttä irti joten pikkaisen sattuu luopua itsestään. Moni on varmasti koittanut avautua asiasta huomatakseen vain, että kuulija joko pyörittelee silmiään tai ohjaa ammattiauttajan vastaanotolle. Keho kokee tätä muutosta myös. Se on tiivein osa energiakokemistamme ja myös sen muuttuminen voi saada aikaan mitä erilaisimpia oireita.
Tunnistan jo tuntemusten olevan asiaan kuuluva osa, eikä ensimmäisenä tule enää mieleen hakeutua lääkärin pakeille.

Fyysisiä ja tunnetason oireita saattaa olla vaikkapa seuraavat:

-vanhoja vaivoja ilmaantuu tunnettavaksi vaikka ne olisivat olleet pitkään posissa
-herkistyminen äänille ja melulle. Ne aiheuttavat kakofoniaa herkemmin kuin ennen.
-korvissa soi korkeita ääniä satunnaisesti toistuvina
-yöunet saattavat olla täynnä unia ja toisaalta voi olla vaikeaa saada nukuttua. Heräilyä pätkissä, mutta yöunivaihteluista huolimatta, ei se aiheuta väsymystä seuraavaan päivään.
-ruokatottumukset saattavat muuttua. En puhu ruokavalioista vaan ihan luonnollisesta mielihalusta erilaisia ruokia kohtaan.
-energia-aallot tuntuvat vahvasti ja tarttuvat kiinni niihin tulkintamalleihin joita emme ole vielä purkaneet.
Yhdessä hetkessä saattaa rauhallinen olo muuttua kiukkuiseksi ja ajatusvilske hamuilee selityksiä kiihkeällä vauhdilla. Kun tähän ei kiinnity vaan sallii ja antautuu, se jatkaa kuitenkin matkaansa melko nopeasti.
-muudien vaihtelut saattavat ilmetä täysin satunnaisesti ja ilman mitään erityistä syytä. Silloin ei kannata edes lähteä etsimään selitystä ajattelusta, sillä siellä on vain menneeseen pohjautuvia selityksiä, joista ei ole hyötyä näissä.
-muisti ei toimi kuten ennen. Tuntuu ettei muistista voi poimia informaatiota edes moniin yksinkertaisimpiin päiväaskareisiin tai keskusteluihin. Pääosin joutuukin vastaamaan, etten tiedä.
-monet asiat ja havaitut keskustelut tuntuvat ymmärtämättömiltä. Ei enää pääse kiinni epäkohtia pyörittäviin teemoihin eikä niihin edes halua osallistua.
-hulluksi tulemisen tunne on yleistä. Kaikki tuntuu ajatus- ja tunnetasolla paikoitellen niin kaoottiselta, ettei enää tiedä miten siihen suhtautua.
-kiinnostus asioihin ja tekemisiin, jotka aiemmin olivat mielekkäitä ja tärkeitä, ovat menettäneet merkityksensä. Sitä mielenkiintoa ei yksinkertaisesti löydä vaikka kuinka etsisi. Tilalla on vain tyhjää, jota yrittää hamuilla.
-kehon energioiden tunteminen saattaa olla paikoitellen niin selkeää ja intensiivistä, että sitä on lähes sietämätöntä kestää.
-saatat kokea päiviä jolloin on virtaavaa, onnellista ja vapauden tuntua jolloin kaikki sujuu helposti eikä mikään tunnu sitä häiritsevät. Toisessa hetkessä se kaikki on kadonnut ja olet täydellisessä raskaudessa ja tyytymättömyydessä, mistä käsin ei tahdo edes muistaa mitään muuta edes olleenkaan.
Kun tilanne muuttuu jälleen, on ihmeissään, että mitä tapahtui ja mistä se tuli.
-Kaipaat ehkä sosiaalista seuraa ja samanaikaisesti haluat olla ihan rauhassa. Kunnon paradoksi sillä ohessa saattaa tuntua siltä, että on ajautunut ulos koko muusta ihmiskunnasta ja on aivan yksin. Ja toisaalta haluaakin juuri sitä. Kyse ei ole siitä, ettei välittäisi muista, mutta oma tila ei osaa olla vallitsevassa tilassaan kanssakäymisissä muiden kanssa. Kommunikointi ei kohtaa, sillä tuntuu siltä, ettei osaa osallistua ja ilmaista oikeastaan mitään sanallisesti.
-Kun energia on voimakasta voi ilmetä useankin päivän päänsärkyjä, nivelten kolotusta, uupumusaaltoja sekä sähkön tuntua kehossa.

Tässä vasta muutamia niistä havainnoista joita olen kokenut, mutta myös kuullut useilta tahoilta ympäri maailmaa. Samoina päivinä täysin identtisiä kuvauksia tunnelmista.
En enää ensimmäisenä mieti, mitä vitamiineja puuttuu, pitääkö mennä lääkäriin tai, että minussa on jotain vikaa. Tunnistan vain tuntemukset ja annan niiden ilmetä kuten ilmenevät. Menevät itsekseen ohi, kun keho tottuu uusiin energioihinsa. Muutos tuntuu aina.

Joten elämä on muuttunut vahvasti ajattelu ja ymmärtämisen yrittämispohjaisesta pelkästään aistimuskokemukseksi. Tapa lähestyä ja nähdä asiat, on muuttunut täysin. Ennen kuuntelin sanoja ja loin käsitykseni ajattelun pohjalta, mutta nykyään näen energeettisen infon aistimusten välityksellä.
Läpi tulee se mitä sanoilla ei voida kuvailla tai missä sanat eivät vastaa todellista sisäistä viestiä.
Siksi kommentointi ja osanottaminen sanojen muodossa etenkin kirjoittamalla on erittäin haasteellista.

Nautin katsella kuvia. Pitkiä niihin liittyviä tarinoita en jaksa lukea sillä kuva itsessään kertoo jo kaiken.
Miellytän mieluummin näköhavaintoa kuin syötän mielelle lisää erilaisia tarinoita.
Tarinat ovat aina mielipiteitä ja yksilöllisiä tulkintoja jonkin havaitun suhteen, mutta ne kokemukset ovat ihimislle itselleen. Me helposti koitamme löytää tunteita lisää janoamalla toisten kokemuksia ja sen kautta kuvittelemalla miltä se saattaisi tuntua. Metsästämme oikeasti tunteita joihin samaistua, mutta samalla kuormitamme ajattelua sellaisella, mikä ei ole osa omaa kokemistamme. Mitä enemmän tarinoita keräämme, sen enemmän mieli asioita pyörittää.

Tuon tämän esiin siksi, että tiedän ja uskon, että on valtava määrä muitakin, jotka kokevat vastaavaa, mutta vallitseva trendi on olla sosiaalinen ja löytää jotain sanottavaa sekä jokin mielipide ja tarina jaettavaksi muille. Muutoin koemme, ettei meitä hyväksytä. Pelkäämme ettemme enää kuulu ja, että meidät unohdetaan. Näin itseasiassa käykin, mutta heräämisen kannalta se palvelee. Joudumme huomaamaan omat hyväksytyksi tulemisen tarpeemme, jotta voimme tunnistaa ne ja vapautua niistä. Joudumme huomaamaan riippuvuutemme muihin ja havaitsemaan kuinka yksinolo on pelottavaa. Se kaikki on koettava, jotta siitä voi vapautua. Ei niin, että koitamme paeta tunteitamme hakeutumalla karkuun jonkin tekemisen pariin tai muiden ihmisten pariin, vaan sallimalla tunteemme. Eivät tunteemme meitä tapa, mutta ne tulevat hallitsemaan meidän hyvinvointiamme niin kauan, kun pidämme ne piilossa ja annamme egomme sanella ehdot elämälle.

Olen siis ajautunut ulos sosiaalisesta maailmasta. Olen ollut pitkään paikallani ja selvittänyt kaikki sisäiset mielen metkut. Vähitellen paluu maailmaan on ajankohtaista. Merkkinä on se, että jotkin asiat alkavat jälleen kiinnostaa. Ei monet, mutta edes jotkut. Ero on siinä, että kiinnostus on täysin erilaista. Se ei pohjaudu mihinkään tavoitteisiin, riippuvuuksiin, tarvitsemiseen edes ihmisten suhteen.
Se kumpuaa pelkästään tekemisen ilosta ja mitä se tuo tullessaan, on täysin tuntemattoman peitossa.
Ei suunnitelmia, täyteen buukattua kalenteria, ei ennalta sovittuja tapaamisia vaan kaikki tapahtuu, kun on tapahtuakseen. Elämä virtaa vapaammin, kun erillinen minä ei ole enää kuvittelemassa olevansa vastuussa kaikesta.

Mihin kaikki seuraavaksi johtaa on täysin auki. En voi tietää mitään tätä hetkeä edemmäs. Sitä ei vielä ole.
Elämän pelin jännitys ja mielekkyys piileekin siinä, ettemme tiedä ennakkoon. Voimme kuvitella tietävämme ja luulla pystyvämme määräämään mitä tulee tapahtumaan, mutta todellisuudessa voimme heittää ilmoille toiveen ja katsoa ilmeneekö se ja jos ilmenee niin miten ja milloin. Harvoin mikään menee kuitenkaan täsmälleen, kuten olimme kuvitelleet.

Tämän hetken energiat saavat herkästi tuntevat kokemaan kuin olisivat tuuliajolla eikä suunnasta ole mitään tietoa. Näin se nyt onkin eikä siitä tule olla huolissaan. Kaikki asettuu ajan kanssa, kun sopeudumme uudenlaiseen ihmisyyden malliin enemmän hereillä olevan tietoisuuden kera.

Mikäli olet havainnut vastaavia asioita vaikka mahdollisesti hieman omilla tavoillasi, niin muista, että koemme elämää kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki havaittu on tunnettavissa eikä suinkaan ole pelkästään erilliseksi kuvitellun minän kokemuksia. Katso ympärillesi ja kuuntele muiden havaintoaja. Tunnistatko samoja teemoja, jotka yllättäen ovat aktiivisina eri ihmisillä samaan aikaan.
Havainnoimalla voimme nähdä kokonaisuudessa ilmenevät tekijät ja irrottautua erillisyydestä ja lakata piilottamasta tuntemuksiamme, kun huomaamme, ettemme todellakaan ole ainoita, jotka näitä seikkoja huomaa.

MindMaster facebook sivuille (https://www.facebook.com/MindMasterFin/ ) voi kommentoida ja kertoa havainnosita ja keskustella, jotta kenenkään ei tarvitse kuvitella tulevansa hulluksi yksinään. Yhteishulluus on paljon kevyempää kestää ja sitä voi kääntää jopa huumoriksi keventämään hieman tunnelmaa myrskyn iskiessä.

Oikein ihanaa Juhannuksen aikaa kaikille ja sallikaa myös mahdollisesti koleahko sää 🙂

~Mila Boström~

Jaa: Facebooktwitterlinkedinmail
Seuraa: Facebooktwitterlinkedinyoutubeinstagram
Bookmark the permalink.

Comments are closed.