Elämä on jatkuvaa muutosta, mutta nyt olemme ehkä nopeimman muutoksen pyörteissä tähän asti.
Se on havaittavissa kaikilla elämänalueilla ja ennen kaikkea tunteissa.
Saatat ihmetellä kuinka muisti ei toimi kuten ennen, asioiden hallitseminen ei suju kuten ennen, kyky ilmaista asioita sanallisesti voi tuntua haastavalta, väärinkäsityksiä ja –ymmärryksiä ilmenee jatkuvasti.
Tyytymättömyys ja ärsytysherkkyys saattaa olla korostuneena ja ihmisten ajatustavat sekä toimintatavat voivat tuntua hämmentäviltä. Tunteet vaihtelevat voimakkaasti ja voi tuntua siltä, että jokin ei ole kohdallaan, mutta et tiedä mikä. Saatat tuntea tarvetta vetäytyä maailmasta ja tarvetta omaan rauhaan, mutta samalla kaivata seuraa. Sisäistä ristiriitaa vastakkaisuuksien kohdatessa. Voit tuntea vieraantuneesi entisestä tavasta elää, mutta uusi ei ole vielä selvillä. Masentuneisuutta ja alakuloa voi ilmetä ilman mitään järkevältä tuntuvaa syytä. kaikki on käytännössä hyvin, mutta olo ei tunnu siltä.
Se mitä tapahtuu voi viedä ihmisen äärirajoilleen ja pahimmissa tapauksissa sen yli. Tätä on havaittavissa masennuksen lisääntymisenä ja siitä seuraavina epätoivoisina tekoina.
Meillä on liian vähän ymmärrystä ikäviä tunteita kohtaan. Emme osaa tulkita niitä oikein ja pyrimme niistä eroon tai pakenemme niitä suorittamiseen. Luulemme, että meissä on jotain vikaa sen sijaan, että näkisimme mitä ne ovat palvelemassa.
Vallitseva trendi on korostaa ja suosia positiivisuutta, iloa, innostusta, rakkautta ja onnea. Kaikki keskittyvät ilmaisemaan itseään niillä keinoin, jotta kokee kuuluvansa ja olevansa hyvä ihminen. Nämä ovatkin hienoja käsityksiä jos sivutuotteena ei syntyisi arvostelua ja muiden tunteiden tuomitsemista.
Ihmisellä on tarve kuulua ja tulla hyväksytyksi, mutta positiivisuuden korostaminen on saanut aikaan sen, että ihminen pyrkii esittämään ja pakottamaan itseään tunteisiin, joita ei vilpittömästi koe.
Elämme teatteria, jossa tarkoituksen mukaista on kokea koko tunneskaalaa. Tunteet luovat elämän moninaisuuden. KAIKKI tunteet, ei pelkästään positiiviset ja nautittavat tunteet.
Yleisesti esiintyy hyvin paljon arvostelua, kun havaitaan joku, joka ei tunne oloaan iloiseksi eikä kykene sitä myöskään esittämään. Heidät arvostellaan negatiivisiksi ja fiiliksen pilaajiksi joita tulee karttaa.
Todellisuudessa kasvu tapahtuu ikävien tunteiden kautta. On helppoa tuntea hyviä tunteita, mutta kaikki tunteet ovat samanarvoisia. Emme osaa arvostaa oikealla tavalla ikäviä tunteita. Emme ymmärrä omaa ihmisyyttämme riittävästi. Masentunut mieli kokee syvää riittämättömyyttä ja tuomitsee itseään omasta tilastaan. Tätä syventää entisestään se, että kaikkialla näytetään suosivan vain positiivisuutta ja iloa.
Masennus kääntää ihmistä ulkoisesta etsimisestä sisäänpäin kohti pimeyttä. Se katkaisee suorituspohjaisen elämän ja ohjaa kohti ihmisyydessä ilmenevää pimeyttä, jotta voimme nähdä, hyväksyä ja herätä tietoisuutemme korkeammalle tasolle. Kun ihminen viedään tähän synkkään maailmaan, ei hän yleensä kykene käsittämään mitä tapahtuu ja miksi. Hän vertaa itseään muihin ja havaitsee, ettei kykene löytämään niitä tunteita ja iloa, jota muut näyttävät seuraltaan vaativan ja vajoaa yhä syvemmälle omaan pimeyteensä.
On tietenkin selvää, että ihmiset, jotka eivät ole kokeneet masennusta, eivät voi ymmärtää toisen tilaa. He tarjoavat niitä apuja, joiden uskovat auttavan toista. He koittavat piristää ja patistaa masennusta kokevaa liikkeelle ja jopa kehottavat ryhdistäytymään. Tämä ei kuitenkaan toimi vaan syventää masennustilaa.
Avunannot tuntuvat vaatimuksilta joihin ei yllä. Itsensä tuomitseminen syvenee entisestään.
Ilon esittely ei ole keino auttaa häntä, joka kokee kärsimystään. Muilla ei ole paljoa tehtävissä, mutta jotain sentään. Se kaikkein tärkein apu – hyväksyminen ja salliminen!
Masennustilassa olevaa ihmistä ei tulisi nähdä viallisena. Hän on matkalla syvemmälle itseensä ja eniten hän tarvitsee varmuutta siitä, että hänet hyväksytään silti ja ollaan rinnalla tukemassa. Toisen ei tulisi olla korjaamassa jotain viallista, vaan tukemassa henkilökohtaisen kasvun vaihetta. Tämä on ymmärrettävästi haastava paikka myös rinnalla eläjälle, sillä hän voi tuntea suurta avuttomuutta, kun ei osaa auttaa.
Näin ollen myös rinnalla kulkija saa mahdollisuuden omaan kasvuunsa. Tämä ei tarkoita sitä, että ryhdytään tukemaan itse masentuneisuutta, mutta ei tuomita sitä. Kannustetaan jaksamaan ja valetaan luottamusta, että se vie johonkin uuteen ja parempaan.
Emme ymmärrä riittävästi kuinka tunne-ajatus yhtälömme toimivat ja siitä syystä kärsimme enemmän kuin olisi tarvetta. Eriarvoisuus lisääntyy ja oikeutamme valikointimme palvellaksemme omaa hyvää oloamme.
Jätämme heidät, jotka kokevat jo valmiiksi yksinäisyyttä, vielä enemmän yksin. Kun tilanne ajautuu epätoivoisiin tekoihin, kauhistelemme tapahtunutta ja olemme jälkiviisaita. Samat ihmiset, jotka arvostelevat negatiivisuutta ja toisten pahaa oloa, puhuvat siitä, kuinka pahaa oloa kärsiviä pitäisi auttaa enemmän. Pääosin odotetaan yhteiskunnan tekevän asialle jotain, vaikka meillä jokaisella on mahdollisuus auttaa jos vain haluamme. Ensimmäinen askel on uskaltaa kohdata omat tunteemme, joita ilmenee, kun olemme huonosti voivan seurassa. Riippumatta siitä ymmärrämmekö asiaa tai emme, todellisuudessa vältämme kärsivän ihmisen seuraa vain siksi, ettemme itse halua tuntea tilanteessa herääviä tunteita.
Jos tunteita herää, kertoo se siitä, että ne ovat jo meissä, mutta emme suostu kohtaamaan niitä.
Tullaksemme vapaiksi, meidän on sallittava, kohdattava ja hyväksyttävä kaikki ilmenevät sisäiset tilamme.
Voimme juosta niitä pakoon aikamme, mutta jossain vaiheessa meidät tuodaan kasvokkain niiden kanssa siten, ettemme enää pääse niiltä pakoon. Masennus on yksi tämän kaltainen elämäntilanne.
Mitä enemmän ymmärrämme mielen toimintaa yhdistettynä tunteisiin, sen nopeammin kykenemme oivaltamaan itsemme ulos pimeydestämme. Toistaiseksi on vain vielä hyvin vähän kanavia, joista saa opastusta tarvittavaan ymmärrykseen. Paha olo ja sen kautta ilmenevät reagoinnit ja käytösmallit eivät ole rakkauden puutetta. Näennäisesti negatiiviselta vaikuttava ihminen saattaa olla syvemmin rakastava kuin joku, joka korostaa rakkauttaan sanallisesti jatkuvasti. Rakkaus on tila jonka ansiosta kaikki havaittava ilmenee. Se on luonnollista eikä se valikoi hyvää taikka huonoa. On siis syytä tarkistaa oma suhtautumisemme sekä uskomuksemme siitä, miten määrittelemme kaikkea.
Käynnissä oleva muutos korostaa omia ikäviä tunteitamme. Masennuksen lisäksi se ilmenee monilla pelkästään reagoinnin lisääntymisellä ja kiukkuisuudella. Kiukkuinen ihminen ei ole paha tai huono ihminen, hän ainoastaan kokee tunnetta, johon ei kykene reagoimaan toisin. Älkäämme siis tuomitko ja arvostelko erilaisia tunteita ja niiden nostattamaa käytöstä vaan opetelkaamme ymmärtämään, mistä oikeasti on kysymys. Jos toisen tunne saa oman tunteen muuttumaan, se paljastaa pelkästään sen, mitä kannamme itse sisällämme ja mihin samaistumme. Me emme ole ajatuksemme tai tunteemme, ne ovat vain jotain mitä on käytössämme. Jos arvotamme ja arvioimme muita opittujen ajatusmalliemme ja tunteidemme kautta, olemme aina väärässä ja tuomitsemme samalla itsemme. Se mitä muut saavat meidät kokemaan ja tuntemaan, ilmenee meissä eikä heissä. Omat tunteeni syntyvät minussa ja annan itse niille merkityksiä. Se ei koskaan voi olla toisen vika ja jos koemme niin, emme näe asioita kuten ne ovat vaan sellaisena, kuten kuvittelemme niiden olevan.
Meistä löytyy sisäinen tyyneyden tila josta käsin meillä on mahdollista tarkkailla kaikkea ilmenevää neutraalisti. Ilman, että reagoimme tunteella ja tarinoillamme jatkuvasti. Sen lisäksi, että se mahdollistaa myötätuntoisen suhtautumisen itseemme sekä muihin, sieltä käsin näkee elämän kokonaisuutena.
Sinne ei vaikuta pinnan myrskyt ja näennäiset tapahtumat. Draaman tilalla on pehmeä rauha.
Se on mahdollista aivan kaikille, eikä se vaadi kuin halua ryhtyä kyseenalaistamaan omat ajatusmallinsa ja uskomuksensa.
Katsomaan mistä hyväksymättömyytemme ja jatkuva valikointimme todella syntyy. Mistä tapamme nähdä ja tulkita asioita rakentuu. Kuka ja mikä MINÄ oikeasti olen? Missä minä sijaitsee?
Elämme mielessämme huomaamattamme sitä, mutta voimme löytää tiemme ajatusten läpi.
Kyseessä on lopulta hyvin yksinkertainen asia, mutta sen oivaltaminen voi ensin olla hankalaa. Siksi siihen saattaa tarvita apua ja opastusta. Kun ydin tulee oivallettua, jokainen osaa jatkaa itse.
Kesän jälkeen olen suunnitellut aloittavani Oivallus-illat, joissa yhdessä tutkitaan, miten kaikki se, mihin emme ole tyytyväisiä rakentuu ja miten täysin itse katsomalla, voimme oivaltaa niistä tiemme ulos.
Se vaatii pelkästään sen, että on valmis katsomaan ja ajattelemaan toisin kuin on aina ennen ajatellut.
Jos olet valmis katsomaan ja kyseenalaistamaan käsityksesi myös itsestäsi, olet jo matkalla.
Jos olet kiinnostunut ja halukas selvittämään miksi koet, kuten koet ja katsomaan sen ohi, lähetä sähköpostilla yhteystietosi niin ilmoitan heti, kun tapahtumaa on tiedossa. posti(at)mindmaster.fi. Todennäköisesti illat järjestetään Espoossa ja tapahtumailmoitus tulee MindMaster Facebook sivustolle.
https://www.facebook.com/MindMasterFin
Meitä viedään muutokseen, halusimmepa tai emme ja jokainen kokee sitä tavallaan.
Se kaikki on helpompaa kestää ja käsitellä, kun olemme tietoisia siitä, mitä meissä tapahtuu.
Ymmärrämme itseämme, jonka kautta emme ole olosuhteiden, ajatusten emmekä tunteidemme armoilla.
Kaunista aurinkoista kesää kaikilla ja ennen kaikkea kaikille heille, jotka eivät kykene kokemaan sitä siten kuten toivoisi. Olkaa armollisia itsellenne ja ihan kaikille tunteille joita kohtaatte. Ette ole virheellisiä, olette pelkästään kokemassa elämää sen kaikissa eri variaatioissa. Miltä ikinä tuntuukaan, antaudu sille ja salli sen olla kiinnittymättä siihen. Anna sen ilmetä ja jälleen haihtua pois, kuten pilvet lipuvat taivaalla.
Tarinat joita mieli selittää tunteisiin liittyen, eivät ole totuus. Nekin ovat vain pilviä jotka ilmestyvät ja häviävät, jos et kiinnitä niihin huomiota ja usko niiden selittämään sisältöön.
Muistakaa ennen kaikkea, että ette ole yksin <3
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
