Valo on siellä, mikä näyttää pimeältä.
Pakenemme valoa, koska luulemme sitä pimeydeksi. Kiinnitämme huomiota siihen miltä näyttää emmekä siihen, mitä se saa aikaan.
Unitilassamme valoa on se, mikä tuntuu hyvältä. Olemme piilottaneet oman pimeytemme niin hyvin, ettemme tiedä sen olemassaolosta. Emme edes halua tietää. Kun kohtaamme ihmisen, jonka valo paljastaa pimeytemme, juoksemme karkuun. Unestamme käsin, näemme negatiivisen ihmisen, jonka seuraa tulee välttää. Emme näe miten se palvelisi meitä. Emme näe hänen valoaan, vaan oman pimeytemme, minkä heijastamme häneen ja jätämme sinne.
Tuo meitä haastava ihminen, on tullut avuksemme, mutta torjumme avun. Haluamme rajata hänet ulos, jotta saamme pidettyä pimeytemme piilossa. Unitilaa ylläpitävä mielemme, haluaa säilyttää uskomme siihen, millä pysymme unessa.
Niin kauan kun luulemme, että huonot olomme tulevat ulkopuoleltamme, koemme tarvetta valikointiin ja torjumiseen. Vasta kun myönnämme, että kaikki tunteemme nousevat sisältämme ja kaikki selityksemme koittavat estää meitä näkemästä tätä, voimme kyseenalaistaa asian ja nähdä toisin.
Emme tiedä mitä pimeys kätkee sisälleen, ennen kuin joku tekee meidät siitä tietoiseksi, osoittamalla valoaan kohti pimeyttämme. Ensin silmämme sokaistuvat ja juoksemme karkuun. Emme ymmärrä, että näemme vain itseämme, sitä osaa, mistä emme ole tietoisia. Pelästymme omia tunteitamme, mitkä ovat kätkettyinä pimeyden suojaan.
Kun emme kestä jonkun toisen seuraa, emme kestä sitä osaa itsestämme, jolla hänet tuomitsemme. Hän on ilkeä ja negatiivinen jos hän saa olomme epämukavaksi. Emme kestä hänen energiaansa ja oikeutamme itsemme hylkäämään hänet.
Kun alamme heräämään, huomaamme ettei oma tulkintamme tai heräävät tunteemme ollutkaan hänen ansiotaan. Ettei kyse ollutkaan hänen energiastaan tai negatiivisuudestaan. Huomaamme, että me hylkäsimme ja tuomitsimme hänet, koska pelkäämme itse tuomituksi tulemista ja hylkäämistä. Sijoitimme oman syyllisyytemme häneen.
Oma pimeytemme sisältää kaiken, mitä inhoamme muissa. Muut toimivat valona sen paljastamiseksi. Vaikka unen laadut vaihtelevat, on kyseessä silti yhteinen unitila. Unen säännöt toimivat vain unen sisällä. Näin pakenemme painajaisia ja suosimme hyviä unia. Emme osaa käyttää unesta herättäviä keinoja oikein, sillä tulkitsemme niitä unen tarjoavin keinoin.
Jos haluat herätä, tulla tietoiseksi ja vapautua unitilastasi. Jos haluat nähdä elämän sellaisena kuin se on, eitä sellaisena millaisena luulet sen olevan, lähdet pelkojasi ja kaikkia tunteitasi kohti. Lähipiiristämme löytyy varmasti ne kirkkaimmat valot jotka paljastavat pahimmat pelkomme ja ikävimmät tunteemme. He ovat roolissaan juuri siksi, että voisimme herätä loputtomalta pakenemiseltamme ja vapautua syyllisyyden kierteestä.
He rakastavat meitä niin paljon, että ovat valinneet roolin, jossa he vastaanottavat vihamme, tuomitsemisemme ja arvostelumme ilman, että näemme heidän rakkauttaan. He painavat nappuloitamme väsymättä vaikka tuomitsemme heidät uudelleen ja uudelleen. Emme näe heidän valoaan valona, vaan peitämme sen omalla pimeydellämme. Siitä huolimatta he yrittävät, niin suuri on heidän rakkautensa.
Kun vihdoin joku tämän näkee ja oivaltaa, riemu on rajaton. Rakkaus räjähtää tukahdutetusta unestamme ja parantaa kaikki väärintulkinnat. Vihdoin näemme heidät sellaisina kuin he ovat ja ihmeellä ei ole rajoja, kun näemme, että he olivat valmiita esittämään unen uskomusten tulkinnalla, inhottavan ihmisen roolia. Heidän rakkautensa oli paljon suurempi kuin omamme, mutta emme vain ymmärtäneet sitä.
Heille riittää, että näemme tämän ja vapautamme heidät syyllisyydestä, sillä he tietävät, että vain siten vapautamme siitä itsemme. Annamme anteeksi erehdyksemme ja huomaamme kuinka rakkaus lähestyy meitä kaikista suunnista, kun siirrämme mielen unitilan sivuun ja tunnistamme sen.
On täysin yhdentekevää, kuinka tietoinen tuo toinen ihminen on omasta toiminnastaan. Tietoisuus palvelee meitä vapautta kohden aivan kaikkien kautta. Meidän tulee vain kuulla, nähdä ja ymmärtää oikein ja vapauttaa itsemme.
Kaikki on päinvastoin mitä uskomme. Herätä itsesi, keskity kohtaamaan tunteet, mitä muut sinussa herättävät. Unohda mikä ne herättää äläkä takerru ajatusten rakentamiin käsityksiin. Tutki pelkästään omaa pimeyttäsi ja anna muiden valaista se näkyväksi. Tunne pimeytesi jokainen nurkka ja huomaa, ettei siinä ole mitään pelättävää, kun tulet siitä tietoiseksi. Näe kuinka olet paennut sitä kaikkea ja juuri se on saanut sinut tuomitsemaan, hyväksymään ja hylkäämään sekä projisoimaan hyväksymättömyytesi ympäröivään maailmaan ja ihmisiin. Anna se anteeksi ja synny uuteen todellisuuteen, missä on vain rakkautta.
Muista, että joka kerta, kun tuomitset tai kiellät toisen, tuomitset ja kiellät itsesi.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
