En ole vähään aikaan saanut ajatuksia kirjoitettua, kun informaatiotulva on pitänyt kaiken liian suurena ja sekavana pakettina. Koitan nyt napata kiinni joistain kohdista ja kuvailla havaittuja vaiheita viitoittamalla sanoilla. Kaikessa on informaatiota ja tulkitsemme sitä oman käsityskykymme kautta.
Olemme kaikki saman tietoisuuden kanavia, joilla omat mielenkiinnon kohteensa.
Emme ole erillisiä, vaikka koemmekin sitä. Siksi on tärkeää hyväksyä oma olomuotonsa kaikkine ominaisuuksineen asettamatta niitä millään tavalla eriarvoiseen asemaan.
Koska koemme vastakkainasettelua eli kaksinaisuuden olomuotoa, on kaikille oppimillemme sanoille ja merkityksille sekä haitalliselta tuntuva merkitys että palveleva merkitys.
Löytämällä kaikelle palveleva merkitys, pystymme hyväksymään itsemme juuri sellaisina kuin olemme.
Tässä hieman sekavassa ajanjaksossa olen viihdyttänyt itseäni katselemalla sarjoja Netflixistä, kun suunta mihin lähteä on ollut hukassa. Olen huomannut, että jokaisessa sarjassa ja jokaisessa elokuvassa on ollut käyttökelpoista viestiä ja informaatiota (symboliikaa). Olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka sarjojen näytellyt roolit tuntuvat jotenkin aidommilta ja vapaammilta, kuin tässä meidän live-elämässä esitettyjen hahmojen roolisuoritukset. Viimeisimpänä olen katsellut sarjaa nimeltä Scorpions, jossa ryhmä omien alueidensa neroja toimivat tiiminä, ja ratkovat erilaisia ongelmatilanteita. Paikoitellen on tullut itku, ja tutkittuani mistä tämä johtuu, havaitsin, että jokin osa minussa kaipaisi sitä vapaata samaistumatonta ilmaisua, minkä näyttelijät tarjoilevat.
Kun tarkastelin asiaa tarkemmin ja mietin, miten elokuvassa kaikki ovat juuri sellaisia, millaiseksi roolihahmo on luotu ja ilmaisevat itseään täysin vapaasti tilanteen vaatimalla tavalla, havaitsin, että juuri siinä piilee ero tähän meidän live-elämäämme. Elokuvan näyttelijä ei ole samaistunut hahmoonsa vaan on jatkuvasti tietoinen, että kyseessä on roolin esittäminen. Kukaan ei ota tilanteita eikä toisten sanoja itseensä ja kun näytelmä on ohi, kaikki on hyvin. Näytelmässä paljastetaan asiat sellaisina kuin ne ilmenevät, varomatta jatkuvasti, mitä muut asiasta ajattelevat. Tulee riitoja ja tilanteita, joissa ei pidä toisesta, mutta se ei estä toimimasta yhdessä siitä huolimatta. Tarinan edetessä asioita selviää ja väärinkäsitykset paljastuvat. Ollaan tosissaan ja reagoidaan, mutta, kaikki korjaantuu joka tapauksessa.
Kyseisen sarjan hahmoilla on ääretöntä älykkyyttä omilla erityisalueillaan ja vastaavasti puutetta monilla muilla alueilla. Esimerkiksi ryhmän pomolta puuttuu tunneäly joten hän ei kykene ottamaan huomioon muiden tunteita tai ilmaisemaan asioita hienovaraisesti. Hänelle kaikki on laskennallista faktaa ja hän sanoo suoraan ja rehellisesti kaiken. Yksi on täynnä ahdistusta ja pelkoa monia tilanteita ja asioita kohtaan, mutta hän kertoo asian suoraan pyrkimättä piilottamaan näitä ominaisuuksia. Eli kaikki ovat ja saavat olla juuri sellaisia kuin ovat, he kiusoittelevat toisiaan ominaisuuksista ja siitä huolimatta välittävät toisistaan syvästi ja pitävät toistensa puolta.
Mikä sitten erottaa elokuvaroolit näistä meidän live-elämän rooleista?
Ainoat tekijät ovat pelko ja samaistuminen. Sen sijaan, että suhtautuisimme elämään esitettävänä roolina, jonka hahmolla on erilaisia ominaisuuksia, me samaistumme roolihahmoon ja määritämme ominaisuuksiemme kautta itseämme hyväksi ja huonoksi. Koska otamme tosissamme tarinamme tästä roolihahmosta, pelko pääsee siihen kiinni. Tuntuu, että on jatkuvasti jotain suojeltavaa, piilotettavaa ja jotain, mitä ei pysty hyväksymään. Roolihahmomme saa identiteetin ja alamme pitämään itseämme rakentuneena identiteettinä. Lavasteista ja ympäristöstä tulee luomamme hahmon todellisuus seikkailun sijaan.
Emme voi vaatia muiden ymmärtävän tätä, tai vaatia heitä olemaan ottamatta tosissaan tätä elämän näytelmää, mutta voimme vapautua siitä itse. Kun se tapahtuu, uskallamme jälleen olla osa näytelmää sillä erolla, ettemme koe sitä enää henkilökohtaisena eikä muiden repliikit saa meitä määrittämään itseämme niiden kautta tai samaistumaan niihin. Voimme käsikirjoittaa ja luoda rooliamme tietoisesti tilanteiden vaatimalla tavalla eikä se, mitä muut ajattelevat enää vaikuta meihin. Me tiedämme jo, mistä on kyse eikä tarvetta samaistumiselle enää ole.
Ihminen keksii ja luo viihdykkeekseen mitä erilaisimpia asioita. Elokuvat, tietotekniikka, viihde kaikissa muodoissaan jne.
Kaikessa mitä luomme, on viestiä itsellemme siitä, miten ihmisyys toimii. Tavallaan muistutamme itseämme mistä tässä on kyse, mutta emme osaa katsoa asiaa sillä tavoin. Luomme viihdettä, jonka kautta meillä on mahdollisuus huomata ja muistaa, mistä tässä kokemuksessa on kyse. On vain tarkkailtava omia luomuksiamme ja osattava nähdä ne siten, että tietoisuus viestittää erillisyyden läpi jatkuvasti, jotta voisimme havaita ja oivaltaa, että olemme erehtyneet pitämään luomuksiamme totena. Viihdytämme erillistä itseämme luomuksillamme, vaikka voisimme herätä erillisyydestä tulkitsemalla omia viestejämme toisin.
Kaikki toivomme, että saisimme olla juuri sellaisia kuin olemme ilman, että kohtaamme jatkuvaa arvostelua roolimme suhteen. Ensin on tunnistettava vertailu ja arvostelu omissa mielissämme ja ymmärrettävä niiden olevan vain tarinoita ja pelkkiä mielipiteitä. Kun tämä vapautuu, opimme hyväksymään hahmomme ja samalla hyväksymme myös muut omissa rooleissaan. Tosissaan otetuista rooleista tulee vain viihdykettä ja erilaisuuden rikkautta. Mikään ei ole sen antoisampaa elämän kokemisen kannalta, kuin olla seurassa, jossa puhdas välittäminen ja syvä yhteys sallivat vapaasti pinnalla ilmenevän roolileikin erilaisuuksista huolimatta. Arvo- ja taitokilpailun tilalle tulee arvostus jokaisen omintakeisista ominaisuuksista ja lakkaamme etsimästä epäkohtia. Emme enää tuijota ulkoista habitusta, sanottuja sanoja tai määritä toisiamme pelkästään mielipide- ja käsityspohjaisesti. Kun ymmärrämme itseä, on mahdollista ymmärtää myös muita ilman tuomitsemista, riippumatta siitä, miltä näyttää tai millaisia arvoja ja merkityksiä olemme kaikelle ilmenevälle antaneet. Yhteisymmärrys löytyy siitä, että ymmärtää sanojen läpi syvemmällä tasolla.
Kaikki havaittavissa oleva on pelkästään tietoisuuden visuaalista leikkiä muine aistimuksineen.
Persoona on roolihahmo, mutta sitä ei tulisi ottaa tosissaan tai ryhtyä arvostelemaan ja arvottamaan.
Kun vapaudumme elämään vapaasti sellaisina kuin olemme, muuttuu draama viihteeksi.
Ihmisyys säilyy ennallaan, pelko poistuu ja roolia voi muutella tilanteiden vaatimalla tavalla.
Sanoihin lakkaa takertumasta ja niitä käyttää oman tulkintansa kautta ilman tarvetta väitellä ja kinastella näkökulmien merkityksistä. Sanojen sijaan kuuntelee viestiä, jota niillä koitetaan ilmaista, ei pelkästään omia ajatuksia ja käsityksiä kuullun suhteen. Pääosin emme kuule, mitä toinen yrittää ilmaista vaan kuulemme pelkästään omat käsityksemme kuultujen sanojen suhteen. Eli sen sijaan, että koittaisimme kuunnella ja ymmärtää toisen viestiä, kuuntelemme omaa ajatteluamme ja tulkitsemme sen kautta, jolloin tulkinta menee yleensä pieleen. On opittava tulkitsemaan energian välityksellä, ei pelkästään sanojen.
Mikään ei ole turhan vakavaa vapaalle ihmiselle <3
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
