Aika ja energiat työntävät nyt ihmistietoisuutta uudelle tasolle. Olemme ajautuneet elämään mielemme luomien käsitteiden ja tulkintojen kautta siihen pisteeseen, että pidämme ajatusmaailmaa totena.
Uskomme ajatuksiimme todellisuutta kohtaan, emmekä enää huomaa, että ajatus on vain yhdessä sovittu kommunikoinnin väline eikä todellisuus.
Kun energiat puskevat tietoisuuden kohoamisen puolesta, ihmiset kokevat enenevässä määrin kaaosta sekä pahoinvointia. Tämä johtuu siitä, että pidämme kiinni vanhoista tulkinnoista ja käsityksistä sen suhteen, mitä nämä tuntemukset merkitsevät. Etsimme syytä tuntemuksiimme itsemme ulkopuolelta ja koemme, että joku tai jokin aiheuttaa ne meille. Todellisuudessa aistimme muuttuvia energioita, joihin kehomme ja mielemme ei ole tottunut. Jos jatkamme asioiden selittämistä kuten aina ennenkin, tuska lisääntyy.
Vanhat keinot eivät enää toimi.
Jotta uudenlaista tulkintaa ja ymmärrystä voi virrata sisältämme, on ensin pysähdyttävä kyseenalaistamaan vanha tapa, jolla olemme tottuneet asioita selittämään. Se mihin uskomme ja mille annamme fokuksemme, lisääntyy. Tällä tavoin roikumme kiinni siinä, mitä emme halua. Nyt on aika heittää syrjään syyllisyydet, hyvä ihminen käsitykset, mitä muut ajattelevat ja ajatuksemme siitä, millaisia kuvittelemme olevamme.
Ne vanhat selviytymismekanismit, jotka joskus olivat tarpeellisia, ovat nyt vain taakka.
Niillä keinoin ei enää selviä. On tultava rehelliseksi itselle sekä muille. Aitous on teeskentelemättömyyttä.
Ihminen on elänyt mielensä unitilassa jo riittävän pitkään ja nyt on aika nähdä ja kokea aito elämä.
Herääminen on helvetinmoinen prosessi, eikä sillä ole mitään tekemistä kaunopuheisen henkisen harrastelun kanssa. Se ei ole positiivisen ajattelun kehittämistä tai rakkauspallona purjehtimista. Ennen kaikkea sillä ei ole mitään tekemistä itsensä kehittämisen kanssa. Heräämisessä se itse, mikä luuli olevansa, tuhoutuu, eikä mieli luovuta rooliaan minuuden ylläpitäjänä ilman todellista taistelua.
Mielen valta on pitänyt ihmiset kurissa jo vuosituhansia, joten siitä vapautuminen ei kulje autuuden kautta.
Herääminen vie meidät ihmismielen syvimpään ja pimeimpään kolkkaan. Se vie suoraan kohti kaikkia pahimpia pelkojamme niin yksilö- kuin kollektiivitasollakin. Mitään ei voi lakaista maton alle tai ohittaa, vaan on kohdattava ja koettava kaikki suoraan sellaisena, kuin ne koettavaksi tuodaan.
Käsitys heräämisestä ei koskaan vastaa sitä, mistä oikeasti on kysymys. Se on tuhoisa prosessi, jossa luulee, ettei siitä selviä. Eikä siitä selviäkään se minä, joka niin kokee. Se on kaiken vanhan tyhjentämistä ja koko uskomusjärjestelmän tuhoamista. Mikään ei ole sitä, mitä on luullut sen olevan.
Moni kokee näitä herättäviä energioita nyt, vaikka ei käsittäisi niitä sellaisiksi. Ilman ymmärrystä siitä, mistä on kysymys, saattaa tuntua, että ärsyyntyy, on kiukkuinen, kokee paljon pelkoja, kokee toivottomuutta, masentuu ja tyytymättömyys lisääntyy. Kaikille näille tuntemuksille antaa helposti vanhan totutun selityksen, että jotain on vikana. Myös keho oireilee entistä enemmän erilaisten vaivojen muodossa. Keho on tiivis energiakertymä ja muutos on kivuliasta. Ilman ymmärrystä siitä mitä on käynnissä, samaistumme ajatuksiimme ja tunteisiimme ja ne vievät meidät mennessään.
Kaikki lähtee mielestä. Sen toiminnan tuntemisesta sekä siitä, miten se luo erillisyyttä ja tekee itsestämme erillisen persoonan. Se kaikki on väärinkäsitystä, jonka olemme oppineet sukupolvelta toiselle. Jos olet riittävän kyllästynyt itseesi ja valmis heräämään, on ensin kyseenalaistettava koko oma ajattelu.
Jos minä en ole ajatukseni, tunteeni tai kehoni, niin mistä minut on löydettävissä?
Niin kauan kun ajatus määrittää olemustamme, elämme auttamatta mielipiteiden ja tunteiden vankina.
Herääminen tapahtuu vasta, kun sille on valmis. Ei kehittämällä itsestä parempaa versiota, vaan kyseenalaistamalla koko kuvitellun olemassa olevan version.
Ensimmäinen avain on ajattelun tarkkailussa. Tietoisuus ottaa ensimmäisen askeleen kohti muutosta, kun tulee tietoiseksi äänestä päässään. Sen, joka selittää taukoamatta kaikkea havaittua. Se kritisoi, arvostelee, valikoi, vertailee, pitää tai ei pidä sekä luulee tietävänsä jotain. Riippumatta tarinasta, se on jatkuvasti äänessä.
Pysähdy tarkkailemaan. Huomaa, että ajattelu ilmenee itsekseen ja tule tietoiseksi, että sinä olet se, joka sitä tarkkailee, mutta et ole yhtä kuin ajatuksesi. Jos olisit, miten voisit niitä tarkkailla?
Tutki mistä ajatukset tulevat. Mistä olet saanut ne mielipiteet ja näkemykset, joita ajatusvirta tarjoilee?
Ajatukset ovat vain itseään toistavaa tarinaa, jonka mallit on opittu elämän aikana ulkopuolelta.
Et siis voi luottaa niiden tarjoamaan sisältöön. Se on kuin päälle jäänyt nauhuri, jota ei saa pysäytettyä.
Tarkkaile pidätkö ajatuksistasi. Haluatko todella ajatella, kuten ajattelet ja tuntuuko se hyvältä?
Vaikka tarina jatkaa pyörimistään, voit kuitenkin tulla tietoiseksi sen kuvitteellisesta luonteesta ja huomata ettei se ole henkilökohtaista. Astu ajattelun ohi ja siirry syvemmälle olemisen tilaan. Tähän läsnäolon hetkeen, josta ajattelu ei tiedä mitään. Jos tarkkailet ja tulet tietoisemmaksi ajattelustasi, voit pian havaita, että mikään tilanne tai toinen ihminen ei aiheuta todellisuudessa huonoja olojasi. Huono olo tulee ainoastaan omien ajatusten seurauksena. Ei tapahtuma tai tilanne, vaan ajatusvirta sitä kohtaan. Lähes kaikki mielipahamme tai tyytymättömyytemme tulee pelkästään siitä, että pidämme totena sitä tarinaa, jonka oma mielemme tuottaa asiaa kohtaan. Ilman määrittelevää ajattelua, eivät asiat vaikuttaisi meidän tasapainoomme.
Herääminen alkaa, kun oivallat mielen rakentaman itsesi olevan vain ehdollistettu kuvitelma, mikä ei pohjaudu muuhun kuin opittuihin käsitteisiin. Se on vain ajatus, johon olemme samaistuneita.
Se on identiteetti, mikä on vain ajatusten varassa.
Jotta oivallus voi tapahtua, on kyseenalaistettava kaikki ajatukset. On avauduttava sille mahdollisuudelle, että olemme ymmärtäneet itsemme väärin. Että elämä sellaisena, millaisena olemme tottuneet sitä määrittämään, on vain mielen linssien läpi heijastuvaa vääristynyttä kuvaa todellisuudesta.
Roolien ylläpito ja hyväksynnän haku on raskasta ylläpidettävää. Siinä missä miellyttäminen vie voimat, vie myös kaiken arvostelu. Jos näet vain epäkohtia toisten käyttäytymisessä, sanoissa ja toiminnoissa, näet todellisuudessa vain sen, minkä sinne heijastat. Kuvailet enemmän omaa ymmärtämättömyyttäsi, kuin ketään toista. Kun oivaltaa, että jokaisen kokema todellisuus on täysin erilainen, astuu armollisuus itseä ja toisia kohtaan kuvaan. Käsittää, ettei mitään yhteistä toimintanormia ole olemassa, vaan jokainen ilmaisee niitä tapoja, mitkä ovat elämässään oppineet. Jokaiselle juuri se heidän oppima tapa on todellinen niin kauan kun siihen uskoo.
Jos käytämme aikaamme päivittelemällä, että kuinka joku voi toimia kuten toimii, emme ymmärrä ihmismielen toiminnasta vielä mitään. Silloin egoistinen erillisyyttä ja erityisyyttä janoava mielemme saa meidät vielä samaistumaan itseensä ja pitämään omaa näkökulmaa viisaampana, älykkäämpänä ja itsestään selvästi oikeutettuna.
Todellisuudessa paljastamme oman ymmärtämättömyytemme ja tiedostamattomuutemme, emme suinkaan kenenkään muun.
Jos haluat vapautua mielen vankilasta ja herätä mielen unitilasta näkemään asiat kuten ne ovat, aloita tarkkailemalla ajatusmallejasi ja kyseenalaista niistä kaikki. Älä anna vanhojen uskomustesi oikeuttaa itselle niiden käyttöä. Tarkkaile tunnetilojasi ja huomaa pienimmätkin nyanssierot, kun ajatuksesi ilmenevät. Jos huomaat ärsyyntymistä tai minkäänasteista tuohtumista tai tyytymättömyyttä, olet jo tehnyt ajatuksillasi jostain jotain sellaista, mitä se ei ole. Mielipide ei koskaan määritä mitään todellista. Ei itseä eikä muita.
Vallitsevat energiat eivät enää tue mielen tarjoamia vanhoja malleja. Niiden ylläpito käy yhä raskaammaksi. Fyysiset selitykset asioille, eivät enää palvele. Kommunikointi käy yhä hankalammaksi ja väärinymmärrykset lisääntyvät. Tämä johtuu vain siitä, että meitä viedään muutokseen jota vastustamme. Identiteettimme on niin kiinni vanhoissa tutuissa ajatusmalleissa, että roikumme tietämisessämme kiinni viimeiseen asti.
Laske irti ja katso. Tietoisuus ohjaa ja ylläpitää olemassaoloamme kuten kaikkea muutakin ilmenevää. Ihminen on ainoa osa kokonaisuutta, joka on kuvitellut olevansa minä-itse, erillinen päätösvaltainen yksikkö. Tuo suuri lahja, kyky ajatella, on kääntynyt todellisuuttamme vastaan.
Evoluution kehityksen seuraava vaihe on herätä mielen vallasta. Se on kaikkien ulottuvilla.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
