| 12.6.2014 – 18:45 |
Positiivisuus teemana on noussut näkyvästi esille. Sitä peräänkuulutetaan artikkeleissa ja positiivisia elämänviisauksia jaetaan runsain määrin sosiaalisissa medioissa. Tämä toki on hyvä asia ja kertoo ihmisten halusta tukea tuota ajatusta, mutta jotain puuttuu.
Se jää vain ohikulkevaksi ajatukseksi jolta puuttuu juuret.
Mitä positiivisuus on? Se on elämän näkemyksen täydellinen muutos, joka tapahtuu meissä sisällä. Se on todellista vasta sitten, kun se on osa elämäämme ja ilmenee jokapäiväisessä elämässämme myös tekojemme välityksellä. Positiivisuuden jolla on juuret tunnistaa kyllä, kun sen kohtaa.
Sellainen ihminen säteilee rauhaa, rakkautta ja myötätuntoa. Sellainen ihminen ei teeskentele vaan näkee mahdollisuuden kaikissa tilanteissa. Sellainen ihminen on aito itsensä ilman pelkoa.
Niin kauan, kun positiivisuus asuu pelkästään ajatuksena mielessämme ja esitämme sitä muille tuntematta sitä sydämessämme, se on pelkkää kulissia, jonka avulla ruokimme egoamme. Tarjoilemme toisille kuvan itsestämme, jonka avulla toivomme heidän hyväksyvän meidät paremmin ja pitävän meitä arvokkaina. Tämä on siis todellinen tavoitteemme silloin, kun tunnetilamme ei vastaa esitettyä roolia.
Tämä tapahtuu meissä monesti tiedostamattamme ja johtuu pelkästään ymmärtämättömyydestämme. Emme vielä tunne egoamme ja sen toimintaa. Tarkoituksemme on hyvä, mutta emme koe tyytyväisyyttä siitä huolimatta. Monet tuskastelevat itsensä kanssa ja ihmettelevät, että miksi eivät pysty tuntemaan tuota iloa ja onnea tai löytämään positiivisuutta tunnetasolla vaikka kuinka yrittävät. Aina hetkittäin pääsemmekin siihen käsiksi ja elämä hymyilee, mutta toisessa hetkessä kaikki on taas menetetty.
Mistä tämä johtuu? Ainoastaan siitä, ettemme vielä tunne itseämme ja kykene ymmärtämään niitä tekijöitä, mitkä elämässämme vaikuttaa. Olemme olosuhteiden ja elämän armoilla ymmärtämättä miksi. Meillä on käsitys siitä, mitkä ominaisuutemme yleisesti hyväksytään ja pyrimme ”näyttelemään” elämämme siten, että nuo ehdot olemisessamme täyttyy. Tämä on kuitenkin juuri se vankila ja syy miksi kärsimme.
On aika astua omaan voimaansa ja ottaa se vapaus takaisin, minkä avulla voimme, uskallamme ja saamme olla juuri se mikä olemme. Täydellisen hyväksyttynä, täydellisen iloisena tai surullisena. Arvostelu on todellakin vanhanaikaista ja on aika poistaa naamarit kasvoiltamme, luopua elämänroolimme esittämisestä ja astua maailmaan omana itsenämme.
Tämä on mahdollista aivan jokaiselle. On vain ensin tunnistettava kaikki se, mikä meitä estää. Opittava ymmärtämään elämää uudelleen ja muutettava mieltämme elämän ja itsemme suhteen.
Jos sinulla on halu siihen, et voi epäonnistua. Jos tarvitset apua; Pyydä sitä. Olemme täällä yhdessä.
– Ilman juuria, puu kaatuu eikä metsää synny yhdestä puusta –
-Mila Boström-
Jaa:
Seuraa:
