| 12.6.2014 – 18:44 |
Kärsimys on vain erilaisten tilanteiden väärintulkintaa. Pitkittynyt kärsimys vain osoittaa, että tilannetta ei ole vielä ratkaistu ja jäljelle on yhä jäänyt ”syyllisiä”.
Elämme fyysisessä maailmassa, fyysisine kehoinemme ja fyysisine tunteinemme. Puhumattakaan fyysisistä ajatuksistamme. Tästä syystä ei olekaan niin yksinkertaista löytää tuota henkistä näkökulmaa näiden fyysisten ilmentymien tulkitsemiseen.
Mikä sitten tekee kaiken niin monimutkaiseksi ja vaikeaksi? Vastaus on: ajatuksemme ja sen kautta ajattelutapamme. Löytääksemme henkisen näkökulman, on meidän kyseenalaistettava omat tulkintamme ja muutettava perspektiiviä täysin päinvastaiseksi.
Tässä muutamia seikkoja, mitkä saattavat helpottaa ja auttaa muutosprosessissa.
Se miten olemme tottuneet ajattelemaan on vertailun- ja vastakkainasettelun kautta. Parempi-huonompi, arvokas-arvoton, syyllinen-syytön, oikeassa-väärässä jne. Tällainen ajatusprosessi kuitenkin johtaa meidät yhä syvemmälle erillisyyteen ja hitsaa meidät vain tiukemmin kiinni tapahtumien yksityiskohtiin. Näin ollen hukumme itse ongelmaan. Ratkaisu ja ymmärrys ei koskaan löydy ongelmasta itsestään. Eikä sieltä käsin voi myöskään nähdä asian suurempaa ja henkistä merkitystä. Mitä siis tehdä?
Oli kyse millaisesta tilanteesta tahansa, oleellista on kiinnittää huomiota vain siihen, mitä tunteita minä koen tilanteesta, millaisia ajatuksia se minussa herättää ja listata tämä kaikki ylös. Sen jälkeen voimme lähteä analysoimaan ja tarkastelemaan, mikä meni vikaan. Pääosin tulkintamme tapahtumista osoittautuu vääräksi ja vain siitä syystä emme vapaudu sen tuomasta tunneskaalasta ja ajatuksista täydellisesti.
Kun luopuu kiinnittämästä huomiotaan siihen kuka teki ja mitä niin automaattisesti riisuu tapahtumalta syyllisen. Tarkoitus on vain keskittyä siihen miltä minusta tuntui ja mitä nuo tunteet yrittävät esitellä minulle itsestäni. Jos joku tilanne vaikkapa aiheuttaa ärsyyntymistä on meidän kysyttävä itseltämme, että miksi ärsyynnyin. Mikä on se tunne ärsyyntymiseni pohjalla. Ärsyyntyminen itsessään ilmaisee vain, että joku mielestämme epämiellyttävä tunne on aktivoitu. Tuo todellinen tunne voi olla vaikkapa riittämättömyys. Jos näin on, kysymme itseltämme, että miksi riittämättömyyden tunne minussa heräsi tuon tilanteen kautta. Mikä osa ja uskomus minussa saa minut tuntemaan itseni uhatuksi. Näin menemällä syvemmälle, löydämme todellisen syyn ja voimme vapautua siitä ymmärtämällä, että kyseessä oli vain väärä tulkinta tilanteesta.
Henkisestä eli sydämestä käsin tuleva ajatus ei koskaan arvostele tai tuomitse. Se ei jätä ketään ulkopuolelle eikä etsi syyllisiä. Universaali ohjaus tuo elämäämme kaikki tarvittavat henkilöt ja tilanteet esittelemään meille kaikkien korkeimmaksi parhaaksi olevalla tavalla juuri ne seikat, jotka meidän tulee oppia ja ymmärtää uudella tavalla, jotta voimme tulla vapaaksi. Kun oivallamme tämän, ei meidän enää tarvitse takertua siihen, kuka oli viestin tuojana ja mitä hän teki. Hän vain esitteli meille sen mitä sillä hetkellä tarvitsimme. Ne uskomusten ja tunteiden kiinnekohdat joissa olemme vielä jumissa. Mielemme voi olla eri mieltä, mutta henki ei koskaan erehdy.
Jos tunnet syyllisyyttä tai huomaat syyllistäväsi jotakuta toista niin löydä se halu sydämestäsi, mikä vapauttaa teidät kummatkin syyllisyydestä. Mieli ei osaa antaa anteeksi oikealla tavalla joten tarvitaan apu siltä osalta itseämme, mikä ymmärtää. Pyhä henkemme oikaisee tilanteen puolestamme, kun esitämme vilpittömän pyynnön. Kun ymmärrämme tapahtumat opetustilanteina joissa vain joku esittää vastanäyttelijää, voimme huomata, että mitään anteeksiannettavaa ei edes koksaan ollutkaan vaan näytelmä sujui juuri käsikirjoituksen mukaan. Molemmat saivat tilanteesta oman läksynsä, mutta jokaisen vastuulla on oppia omansa. Näin ollen se, mitä vastanäyttelijällä on tilanteesta opittavaa, on hänen asiansa, ei meidän. Minun on huolehdittava, että vapautan molemmat syyllisyydestä ja täten autan myös tuota toista osapuolta oikealla tavalla. Lääke kaikkeen on ehdoton rakkaus.
Hengestä katsottuna totta on vain rakkaus ja rakkaudellinen elämä. Rakkaus ymmärtää, hyväksyy ja yhdistää. Kaikki mikä näyttää muulta on itseasiassa vain rakkaudenpyyntöä. Se on ilmaus siitä, että en ole vielä tunnistanut itseäni, koen pahaa oloa ja yritän epätoivoisesti etsiä syyllisiä huonoon olooni itseni ulkopuolelta. Tällaiseen törmätessä, on meidän vain myötätuntoisesti hyväksyttävä tuo henkilö ja lähetettävä hänelle rakkautta. Kun onnistut tässä vilpittömin sydämin, tilanteen muuttumisen huomaa lähes välittömästi.
Jos siis elämässäsi tapahtuu ”epämiellyttäviä asioita ja kohtaamisia”, unohda yksityiskohdat, ymmärrä tilanteen tuoma viesti ja sisäinen opetus ja vapauta kaikki osapuolet syyllisyydestä. Ja wau, mitä tuloksia alat huomaamaan elämässäsi. Muista vain olla äärimmäisen rehellinen itsellesi omien tunteitesi arvioinnissa. Se ei aina ole kovin mielekästä, mutta tee se silti!
Huomioksi vielä, että ne meidän kaikkein lähimmät ihmiset esittelevät yleensä meille kaikista selkeimmin omaa sisäistä maailmaamme. Heiltä vaatii eniten ja heitä arvostelee eniten. Voita se asetelma ja olet jo voittanut paljon.
Rakkautta kaikkien elämään – sitä aitoa, mikä parantaa kaiken.
-Mila Boström-
Jaa:
Seuraa:
