| 15.04.2013 |
Onko masennus sairaus? Tämä oivallus on syntynyt oman kokemiseni kautta. 8 vuotta kestäneen masennuksen jälkimainingeissa. Masennuksesta voi selvitä kahdella tavalla. Siitä voi selvitä siten, että oppii ja ymmärtää sen mitä se esittelee tai siten, että oppi jää saamatta. Jälkimmäisessä tapauksessa se uusii herkästi.
Kohdallani en tulkitse masennusta enää sairaudeksi. Vasta mieli kohdistaa sen henkilökohtaiseksi ongelmaksi ja ymmärryksen puute määrittelee sen sairaudeksi. Jos se ei ole sairaus niin mitä se sitten on?
Hiukan pohjustusta: Kaikki on energiaa. Meidän kehomme, esineet, luonto ja aivan kaikki mitä kykenemme aistimaan 5:llä fyysisellä aistillamme ja vielä paljon lisää. Eri olomuodoissa ja materiassa energia on vain eri tavoin tiivistynyttä. Siksi pystymme määrittelemään mikä on mitäkin ja näemme niiden välillä eron. Näiden fyysisten aistien lisäksi meillä on kyky aistia tunnetiloja energiasta. Emme välttämättä tiedä miten se tapahtuu, mutta se tapahtuu.
Nyt jos ajatellaan, että kaikki on energiaa ja kaikessa on informaatiota ja muunnetaan se kaikki yhdeksi. Unohdetaan fyysisten aistien tulkitsemat muodot ja erillisyys. Jäljelle jää yksi energia ja yksi tietoisuus.
Otetaan esimerkiksi tyhjä lasi. Lasi kuvastaa ihmisen kehoa. Lasi näyttää tyhjältä, mutta käytännössä se on kuitenkin täynnä ilmaa, mikä taas olkoon edustamassa sitä osaa meistä, mikä on kaikkien kanssa yhtä ja ikuinen. Sielu, tietoisuus. Me luulemme olevamme tuo pelkkä lasi (keho) emmekä ymmärrä, että se osa meistä mikä on todellinen ja ikuinen onkin kaikkialla eikä rajoittunut vain tuohon lasiin. Se sama ilma (sielu / tietoisuus) mikä on tuon lasin sisällä, on myös sen ulkopuolella. Se on itseasiassa myös maapallon toisella puolella. Kukaan ei pysty sanomaan missä minun ilmani loppuu ja sinun ilmasi alkaa, sillä ne ovat yhtä ja samaa.
Tuo ilma / tietoisuus pitää sisällään kaiken mitä on. Siinä on kaikki ajatukset mitä on ajateltu, siinä on kaikki tieto koko maailmasta ja universumista. Se on kaikkien meidän saatavilla. Meidän on vain avattava itsemme ja opittava ulos siitä, mikä estää meitä pääsemästä käsiksi tuohon informaatioon.
Miten tämä sitten liittyy masennukseen?
Koska me olemme jatkuvassa yhteydessä toisiimme sekä koko maailmaan, me myös koemme koko maailmaa itsessämme. Osa ihmisistä on herkempiä kuin toiset aistimaan tätä yhteyttä ja suurin osa ei tiedä aistivansa.
Olen aikaisemmissa kirjoituksissa puhunut henkilökohtaisesta hälytysjärjestelmästä, mikä meillä kaikilla on, mutta emme ymmärrä tai osaa tulkita sitä. Se sama hälytysjärjestelmä on kytkettynä koko maailmaan. Se minkä koet henkilökohtaisesti ei ole vain sinun ongelmasi, se on koko maailman ongelma.
Jos ajatellaan, että sinun keho on maapallo. Kehossasi on valtavasti soluja, osia, jänteitä, rustoja jne. jotka kuvastakoon maapallon elämää eri muodoissaan. Eläimet, kasvit, vesistöt, muut ihmiset jne. Ajatellaan sitten, että satutat varpaasi. Voisitko ajatella, että en tunne kipua muualla kehossani tai mielessäni sillä tuo varvas on niin kaukana tuolla alhaalla. Ei se minuun vaikuta! Et voi. Sinun koko olemuksesi huomio keskittyy tuohon yhden pienen varpaan kipuun ja se häiritsee sinua aivan kaikessa muussa mitä teet. Mitä suurempi kipu on, sen enemmän se häiritsee. Hetken päästä mielesi on huono, koska sinua harmittaa ja masentaa, että varvas ylipäätään on kipeä.
Ymmärrämme sitä tai emme, näin koemme myös koko maailmaa. Emme vain yhtä helposti pysty paikallistamaan tuota kipukohtaa, mutta tunnemme sen aiheuttaman tunteen. Koska emme ymmärrä tätä, mielemme lähtee etsimään vikaa lähempää eli näennäisestä itsestämme. Se penkoo ja tonkii ja tuomitsee vaan ei löydä mitään hyvää syytä. Syytä ei löydy sillä syy ei ole siellä mistä etsitään.
Jos palataan tuohon kehovertaukseen niin se voidaan kääntää toisinpäin. Koko maapallo sen asukkeineen on yksi yhdessä toimiva organismi / kokonaisuus. Meistä jokainen on sen solu tai varvas. Kun johonkin osaan sitä sattuu tai jotain sen osaa tuhotaan, tuntee sen kaikki muut osat tapahtuman vaikutuksen. Tällöin meidän hälytyssysteemimme hälyttää ja luulemme tiedon- / ymmärryksenpuutteen vuoksi sen tunteen johtuvan itsestämme.
Toisin sanoen. Suuremmassa mittakaavassa eli maailmanlaajuisesti osa ihmisistä kuten myös luonnosta ja eläimistä ovat tämän järjestelmän hälytyssysteemiä. Herkät ja herkästi aistivat ihmiset ovat yleensä tässä roolissa, tietävät he sitä tai eivät. Kun ihmiskunta tuhoaa planeettaamme, vesistöjämme, ruokiamme, sotivat, riitelevät ja ovat negatiivisia, tämä informaatio koskettaa meitä kaikkia ja herkimmät tuntevat sen tunteina itsessään. Me emme näe fyysisillä silmillämme sitä, mitä maailman eri puolilla jatkuvasti tapahtuu, mutta me TUNNEMME SEN tunteinamme ja kehossamme. Me olemme osa planeettamme hälytyssysteemiä ja siihen pitäisi reagoida kansakuntien mittakaavassa eikä tonkimalla yksilön menneisyyttä ja turruttamalla tunteita lääkkeillä.
Lapsuutemme traumoista löytyy kyllä paljon seikkoja, mitkä vaikuttavat jokapäiväisessä elämässämme vieden meiltä vapauden, mutta masennuksen syy ei sieltä löydy.
Masennus on lisääntynyt valtavasti viimeisen vuosikymmenen aikana ympäri maailmaa ja se on suora merkki siitä, miten tuhoamme kotiamme – tätä planeettaa. Yhä useampi ”hälytin” menee päälle yrittäen ilmaista, että lopettakaa – muuttakaa suuntaa. Emme vain ymmärrä merkkejä. Lääkkeet turruttavat aistimme ja sitä sanotaan hoidoksi. Käytännössä vain johto on otettu seinästä irti, että melu ei häiritsisi. Ja laiva vain jatkaa uppoamistaan.
Olen elänyt monen vuoden masennuksen ja vasta nyt syvästi ymmärrän miksi lääkkeet ja terapia ei auttanut. Vasta ymmärryksen kehittäminen vei kohti toipumista. Mikään ei ole sen masentavampaa kuin aistia maailman hulluutta ymmärtämättä mistä on kysymys. Ymmärtäminen vapauttaa syyllisyydestä ja auttaa ulos. Uskon, että masennuksesta voisi olla nopea reitti ulos jos sitä lähestyttäisi asiana mitä se edustaa eikä etsittäisi vastausta ja syytä sieltä missä seuraus ilmenee.
Jos olet masentunut, sinussa EI OLE MITÄÄN VIKAA. Olet herkkä ja koet maailman ahdinkoa. Tie parempaan vointiin kulkee ymmärryksen kautta.
En kehota ketään jättämään terapiaa tai luopumaan lääkityksestään. Annan vain toisenlaisen näkökulman, jota voi työstää samanaikaisesti. Muusta voit luopua vasta sitten, kun oikeasti syvällä ymmärrät ja käsität kuka olet ja mitä tunnet. Kun se muuttuu omaksi totuudeksesi huomaat, että masennus muuttuukin innostukseksi siitä, että voit muuttaa koko maailmaa muuttamalla itseäsi ja omaa ajattelutapaasi.
Jos emme aina tuijottaisi yksittäisiä ihmisiä vaivojensa kanssa ja tonkisi pelkästään kehoa, missä oireet ilmenevät, voisimme saada vastauksia ja nähdä syitä aivan toisella tavalla. Miksi tietynlaiset sairaudet lisääntyvät samanaikaisesti? Miksi ihmiset oireilevat samalla tavalla samanaikaisesti? Kysymyksiä on monia. Ongelman ilmaantuessa pitäisi astua siitä riittävän etäälle, jotta näkee suuremman kuvan. Kysyä, onko muitakin jotka saavat samoja oireita ja missä mittakaavassa. Tehdä muutoksia sinne missä syy on eikä vain keskittyä piilottamaan oireita tai pyrkimällä paikallisesti (keho) muuttamaan sitä mikä tuntuu pahalta ja luokitellaan sairaudeksi. Kun syy selviää ja tarvittavat muutokset tehdään, häviää yleensä myös seuraus. Tämä pätee myös muihin sairauksiin. Aina syy ei tietenkään löydy maailmanlaajuisesta mittakaavasta vaan hyvinkin läheltä, eli omasta uskomusjärjestelmästä ja ajattelutavoista.
Meissä on voima ajatella ja ymmärtää itsemme terveeksi. Toistemme tuella ja käytössä olevien muiden keinojen avustamana. Kaikki kivet kannattaa kääntää, että löytää oman apunsa.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa: