| 30.8.2014 – 15:24 |
Vei kauan, ehkä noin 45 vuotta ennen kuin elämän tilanteiden ja tapahtumien todellinen merkitys aukeni minulle. Siihen asti tulkitsin kaikkea kuten valtaosa meistä. Opin selviytymään tilanteista ja haasteista. Selvisin pettymyksistä ja opin työntämään ikävät tunteet sivuun. Välillä se onnistui paremmin ja välillä huonommin.
Paljon puhutaan siitä, että tulee ajatella positiivisesti, olla iloinen, nauttia elämästä, murehtia vähemmän, antaa anteeksi ja rakastaa kaikkea. Ajatuksen tasolla tämä onkin itsestään selvää, mutta mistä syystä sitten sen kokeminen elämässä on niin kovin hankalaa. Tämä havainto ajatuksen ja tunnetason ristiriidasta saikin haluni ymmärtää syvemmin kasvamaan niin voimakkaaksi, että olin valmis käymään läpi kaiken sen mitä se vaatisi. Oli se sitten mitä tahansa.
Vähitellen oivalluksia alkoi löytymään ja jokainen toi mukanaan lisää rauhaa. Suuri oivallus jo heti alkuun olikin se, että sana ”ymmärrys” onkin keskeinen tekijä koko elämämme kokemisessa. Käytämme tuota sanaa lähes kaikissa tilanteissa joissa koemme epämiellyttäviä ja ristiriitaisia tunteita. Minä en ymmärrä, että joku voi toimia noin. Minä en ymmärrä, miksi minulle aina käy näin. Minä en ymmärrä, kuinka joku voi ajatella noin. Minä en ymmärrä… Minä en ymmärrä….Siitä huolimatta, että käytämme sitä jatkuvasti emme ymmärrä, mitä tuo sana merkitsee. Se kuvaa epäkohdan havaitsemisemme syytä ….. minä olen se, joka ei ymmärrä! Jos ymmärtäisin, en pitäisi asiaa tai tapahtumaa ristiriitaisena tai vaikeana vaan ymmärtäisin mistä siinä on kysymys.
Jokainen varmasti on kokenut tilanteita joissa on tuominnut jonkun toisen henkilön tekemisen ja sanomisen, olettaen hänen tarkoittaneen jotain mikä itsestä ei tunnu hyvältä. On tuominnut tilanteen perustuen omiin olettamuksiinsa ja kantanut ikävää tunnetta mukanaan pitkiäkin aikoja. Sitten eräänä päivänä selviää, että mitä tuo toinen henkilö oli asialla tarkoittanut ja yhtäkkiä ymmärtää tilanteen aivan toisin ja kaikki kuorma putoaa pois.
Näin me toimimme kaikissa asioissa elämässämme. Syy siihen on, ettemme ymmärrä oikein tilanteen viestiä. Sitä mitä se yrittää meille ilmaista ja opettaa. Itse kävin koko elämäni tapahtumat uudelleen läpi, tai oikeastaan ne virtasivat läpi täysin erilaisina. Yhtäkkiä näin kaiken aivan eri valossa. Ymmärsin miksi ne oli tuotu eteeni ja mitä ne olivat olleet opettamassa. Kaikki mahdollinen kauna ja painolasti purkautui ikään kuin itsestään ja pettymyksen tunteiden tilalle astui kiitollisuus. Kiitollisuus kaikkia elämässäni käyneitä ihmisiä kohtaan riippumatta siitä, millaisia asioita olin heidän kanssaan kokenut. Ymmärrän nyt, että kaikki on kasvattanut minua tähän hetkeen. Tähän nyt hetkeen ja tähän ymmärrykseen, minkä nyt omaan.
Ymmärrän nyt myös sen, miksi anteeksianto perinteisellä ajattelulla ei onnistu. Voimme unohtaa, mutta kannamme sisällämme tuota muistoa ja olemme varuillamme tulevaa kohtaan. Todellinen anteeksianto on asian ymmärtämistä toisella tavalla.
Miten toisenlainen tulkinta sitten tapahtuu? Se vaatii syvemmälle itseensä menemistä, egon yli astumista ja suurta halukkuutta ymmärtää syvemmin riippumatta siitä joutuuko itse nöyrtymään asian edessä. Se vaatii vanhoista uskomuksista ja käsityksistä luopumista. Se vaatii asian tarkastelua rakkauden näkökulmasta.
Tärkeää ei ole se mitä esim. toinen tekee tai sanoo. Tärkeää on vain se, mitä tunnen ja ajattelen tilanteesta. Ego tarrautuu aina yksityiskohtiin ja fyysisiin asioihin ja todellinen merkitys jää kokonaan näkemättä. Tuo toinen, kuka herättää minussa reaktion ja tuntemuksia, tekee minulle palveluksen. Hän esittelee minulle ne piilotetut tunteet ja uskomukset jota en löytäisi ilman hänen apuaan. Ajatellaan vaikka, että puolisoni loukkaa minua syvästi. Ei ole väliä mistä on kysymys, mutta tunnen valtavaa riittämättömyyttä, tunnen arvottomuutta ja koen, että hän ei arvosta minua. Koko tuo kokemiseni listaus kertoo itseasiassa minulle siitä, miten ajattelen itsestäni alitajuisesti. Se paljastaa etten riitä itselleni, en arvosta itseäni eikä rakkauteni itseäni kohtaan ole vahva. En kunnioita itseäni. Kun on rehellinen itselle ja syventyy tutkimaan noita pintaan nousseita tunteita, voi havaita asian todellakin olevan näin. Kun ymmärtää tämän niin huomaa, että puolisoni on itseasiassa tehnyt minulle suuren palveluksen paljastaessaan minussa ne tunteet, jotka olin piilottanut itseltäni. Hän on ikään kuin tehnyt likaisen työn puolestani. Tämän jälkeen ne tulee kohdata, kokea läpi ja ymmärtää, että ne ovat turhia. Kun saamme näin puhdistettua alitajuisia vääriä uskomuksia ja rajoituksia itsestämme, vapaudumme niistä ja samalla huomaamme, että puolisomme käyttäytyminen itseämme kohtaan muuttuu. Hänen ei enää tarvitse esitellä meille sitä mitä olimme pitäneet piilossa.
Aivan kaikki kohtaamiset muiden ihmisten kanssa, kertovat jotain meistä itsestämme. Jokainen on itsemme peili. Kun olemme kuulolla omien tunteidemme ja ajatustemme suhteen, voimme vähitellen vapautua meitä rajoittavista käsitteistä. Samalla emme näe enää itseämme ihmisten ja elämän uhrina, eikä syyllisiä jää jälkeen.
Jos näemme virheen tuolla jossain, se onkin todellisuudessa meissä itsessämme. Olosuhteemme ja kokemisemme elämää kohtaan muuttuu, kun muutamme itseämme. Sydän ohjaa aina oikein jos kuuntelemme. Tärkein ensimmäinen kysymys omia ajatuksia ja tunteita kohtaan onkin: Tuleeko tämä sydämestä vai egosta?
Mitään ei tapahdu sattumalta vaan kaikella on jokin viesti juuri meille itsellemme. Kaikki viestit ohjaavat meitä sisälle, ei ulos. Kaikki vastaukset kaikkiin kysymyksiin on jo meillä …. sisällämme. Sieltä etsiessä, syvenee ymmärrys ja ristiriidat haihtuvat. Silloin voimme elää rauhan tilassa sillä me ymmärrämme.
Rakasta, kunnioita ja hyväksy itsesi sellaisena kun olet. Kun onnistut, huomaat sen heistä, jotka toimivat peileinä matkallasi. He kohtelevat sinua siten, miten itsestäsi ajattelet.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
