Koko ajattelu pyörii päälaellaan. Meille on opetettu ja opetamme edelleen kaikkea sellaista, mikä ei palvele elämänkokemistamme. Opimme hyödytöntä pakenemista sen sijaan, että oppisimme ymmärtämään sitä mikä ilmenee. Puhun nyt kaikesta mikä koskee kokemista ja ajattelua tunteineen. Tämän erilliseltä vaikuttavan minä-yksikön käsitystä itsestään sekä koko maailmasta.
Vetoamme tieteeseen kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joissa se älyllisesti on meidän näkemystämme puoltavaa. Minällä on laittaa faktaa pöytään, jotta voi puolustaa itseään.
Miksi sitten emme käytä tieteen löytöjä avuksi sellaisissa asioissa, joissa se todella palvelisi itsemme ja kokemamme ymmärtämistä?
Tiede on jo todistanut, että kaikki tässä fyysisessä maailmassa ilmenevä on energiaa. Hiukkastanssia jossa kaikki on yhteydessä keskenään eikä mikään ole kiinteää paikallaan pysyvää materiaa vaikka aistimme niin havaitsisikin. Lisäksi on huomattu, että paljon suurempi osa on ns. tyhjää tilaa jossa ei meidän tutkimuskeinoin voida vielä havaita mitään. Näin ollen se mikä näyttää meistä kiinteältä on suurimmaksi osaksi tyhjää. Todellisuutemme sellaisena, kuin sen näemme, muodostuu ikiliikkujahiukkasista, jotka nauravat meidän tiiviille kiinteyskäsitteelle.
Koska kaikki on liikkeessä olevaa energiaa, joka kantaa olemassaolon informaatiota tarkoittaa se samalla, että kauttamme kulkee kaikki mitä on ja tapahtuu. Energian laadut ja informaatiot ja värähtelyt vaihtelevat, eikä ihminen ole niistä erillään. Mitä jos opettelisimme siis ymmärtämään informaation viestiä sen sijaan, että opimme välttelemään osaa sen laaduista?
Opimme, että kun tunnemme epämukavaa tunnetta, on siitä hankkiuduttava eroon keinolla millä hyvänsä.
Keskity johonkin muuhun, tee jotain muuta, liiku, juokse, torju ja pakene. Näin meille on opetettu.
Meille opetetaan, että ikävä tunne tai vaikkapa sairaus on jotain josta on päästävä eroon mahdollisimman tehokkaasti. Kukaan ei kuitenkaan opeta pysähtymään ja kuuntelemaan mitä asiaa tuolla tunteella tai sairaudella on meille. Mitä meidän tulisi kuulla ja ymmärtää sen tuomasta viestistä.
Lisäksi meille opetetaan, että meillä on itsevalta tunteidemme tai elämämme suhteen. Vapaa tahto jonka ratista pitää kiinni erillinen ja erityinen Minä-itse! Minä voin päättää kaiken elämässäni.
Toisin sanoen, meille opetetaan hallinnan illuusio, joka aiheuttaa suuren osan tuskastamme elämässämme.
Jos pysähtyy hetkeksi tutkimaan kuinka tehokas ja valtaa omaava tuo erillinen minä on, niin voi huomata, että se epäonnistuu lähes kaikessa sellaisessa, mistä oikeasti olisi hyötyä.
Jos kerran voin hallita ja valita tunteeni niin miksi kukaan koskaan kokisi huonoja oloja, masennusta, epätoivoa, pelkoa, kiukkua, agressiota, surua tai mitään muutakaan, mikä tuntuu huonolta.
On suorastaan naurettavaa väittää, että ihminen voi itse valita tunteensa ja vieläpä hallita niitä.
Tunteet ilmenevät joko uskottujen ajatusmalliemme seurauksena tai aistittuna vallitsevana energiana.
Koitamme etsiä syitä huonoihin tunnetiloihin ympäristöstämme, olosuhteistamme, ravinnostamme, kehon toimintahäiriöistä tai mistä tahansa, josta saamme luotua diagnoosin, jonka varjolla voimme jatkaa virheen pitämistä virheenä. Pidämme itsemme uhrina, jonka syyllinen on jossain muussa.
Mitä jos meille olisikin opetettu havaitsemaan tuntemus ja tunne. Pysähtymään ja tarkkailemaan miltä se todella aistien välityksellä tuntuu. Tutkimaan sitä, kuin tiedemies jotain, mitä ei vielä ymmärrä,
tunnustelemaan tunnetta läpikotaisin riippumatta sen laadusta. Sallimaan sen sellaisenaan ja havainnoimaan millaisia oireita se aiheuttaa käytöksessämme. Miten se saa meidät reagoimaan ja millaisia tarinoita se nostaa alitajunnastamme kuultaviksi. Millaisia uskomuksia meillä on tuota tunnetta kohtaan.
Sen kautta voisimme oppia ymmärtämään, missä olemme kiinni. Voisimme oppia tulkitsemaan sen toisin ja vapautua siitä kokonaan.
Kaikki on energiaa eikä minkään sen osan vastustaminen saa aikaan kuin tuskaa. Koitamme pakottaa asioita tietynlaisiksi hallinnan harhakäsityksen avulla ja elämämme on yhtä puskemista ja pakottamista.
Pelkäämme, että jos minä ei nyt jatkuvasti huolehdi kaikesta ja ylitä itseään, asiat eivät tapahdu.
Se on hulluutta. Kaikki tapahtuisi helposti, mielekkäästi ja juuri oikealla ajallaan.
Tämä on energialeikki jota ohjataan sen kaikilta osilta yhdestä ja samasta olemassaolon tietoisuuskentästä.
Vain ihminen kuvittelee omaavansa jonkin ikioman ohjausyksikön ja uskomalla siihen, saa todella myös aikaiseksi kokemuksen jossa asia vaikuttaisi olevan näin. Se on kuitenkin unitila jossa asiat aina menevät jollain tasolla pieleen. Heräämällä tuosta unesta ja astumalla ulos minä-harhastaan, voi antautua saman tietoisuuden ohjaukseen, mikä pitää huolen koko muustakin luomakunnasta.
Luonto eläimineen pärjää loistavasti iman minä-käsitystä. Kaikki muu toimii täysin suorassa ohjauksessa kuvittelematta mitään sellaiseksi mitä se ei ole. Vain ihminen kykenee kuvittelemaan kaiken muuksi mitä se on. Tuo kuvittelu syö elämänvoimamme ja energiamme. Se on niin raskasta, että kehomme pysyy muodossaan paljon lyhyemmän ajan kuin mihin sillä olisi kapasiteettia. Tuhoamme itse itseämme uskomalla sellaiseen, mikä on vastoin luonnollista energiavirtaa. Nykytilassaan ihminen on hullu mieleltään.
Harhasta on tullut niin tärkeää, ettei kukaan edes halua katsoa ja todeta sen olevan epätotta.
Draama ja kriisit ovat niin arvokkaita minä-sisältöjä, että mieluummin kärsimme kuin myönnämme olevamme tietämättömiä typeryksiä. Se mitä kutsumme järjeksi ja älykkyydeksi on päinvastoin.
Meillä on koko maailmankaikkeuden viisaus saatavilla, mutta pidämme mieluummin ikioman pienen älykkyytemme arvoamme ylläpitämässä. Tarve olla erityinen sekä tarve löytää merkitys itsellemme on niin suuri, ettemme huomaa etsivämme täysin väärästä suunnasta ja vääristä arvoista ja asioista.
Pari päivää olen tuntenut valtavaa painetta. Kuin kupla joka puristaa kasaan lamauttaen kaiken tekemisen. Kupla jonka tietää olevan opittua vastustusta sille mitä on ja sille mitä tuntuu. Silti se ei poksahda rikki.
Minuuden alitajunnan suojamekanismit ovat niin vahvaan rakennettuja, että ihminen vastustaa automaattisesti viimeisiin voimiinsa asti. Vasta kun voimat loppuvat ja on niin uupunut, ettei jaksa koittaa hallita ja pyrkiä eroon, antautuu sille mitä on. Silloin tuo kupla poksahtaa ja huomaa, että koko pakenemis- ja hallintakäsitys oli vain kuvittelun tuotosta.
Elämä vie ja ohjaa, halusimme tai emme. Voimme väsyttää itsemme taistelemalla vastaan ja jatkaa erillisen itsemme ikuista kuvittelua, mutta voimme myös suosiolla laskea irti ja sallia elämän työskennellä kauttamme. Omistusoikeus vain muuttuu minulta sille mitä kaikki on. Taistelu ja itsensä ylittäminen lakkaa ja elämänkulku muuttuu mielekkääksi virran mukana soljuvaksi energialeikiksi.
Lakatkaa pyrkimästä paremmiksi ihmisiksi. Lakatkaa pakottamasta tunteita muiksi mitä ne juuri nyt ovat.
Pysähtykää tutkimaan mitä asiaa niillä on ja mitä energiaviestiä ne kantavat mukanaan. Kaikessa on informaatiota ja kaikki mihin huomio kiinnittyy kantaa jotain tarpeellista kerrottavaa mukanaan.
Älkää siis juosko sitä karkuun vaan opetelkaa ymmärtämään sitä.
Unohtakaa rakkauden, ilon, onnellisuuden, positiivisuuden ja kaiken näennäisesti ihanan ja hyväksytyn pakonomainen metsästäminen. Valaistuminen, herääminen, totuuden oivaltaminen tai miksi ikinä sitä haluaakaan kutsua, ei tule janassa parempiin tunteisiin vievien olotilojen seurauksena.
Sitä reittiä ei pääse mihinkään. Herääminen tapahtuu pimeyden kautta, oman pimeytensä kohtaamisen ja läpi menemisen kautta. Vasta siellä odottaa aidot tunteet ja näkeminen.
On aivan kreisiä kuinka suosittua nykypäivänä on kaiken positiivisen ajattelun perässä juokseminen. Kuinka ihmiset etsivät apua sieltä mistä sitä ei löydy. He uskovat rakkaus sanan olevan joku mystinen Pandoran lipas tai Graalin malja, jota hokemalla ja teeskentelemällä on henkisempi ja tietoisempi ihminen.
Ikävä kyllä, se reitti vie vain mielekkäämpään uneen, tosin harvoin edes sitäkään. Se saa vain teeskentelemään paremmin ja enemmän. Se saa pyrkimään ja tavoittelemaan enemmän ihania elämyksiä, joista mikään ei kuitenkaan jää pysyväksi. Se saa myös epärehellisemmäksi itseään ja muita kohtaan sillä ulospäin esitetty rooli ja sanat eivät vastaa sisällä kalvavia tunteita. Uni jossa näytellään vain syvenee.
Mitä jos vain ryhtyisit aidoksi ja rehelliseksi. Tutkisit mitä oma ihmispakettisi pitää sisällään arvostelematta ja arvottamatta sitä hyväksi tai huonoksi. Tutki kuin utelias pakettia, jonka sisällöstä ei ole aavistustakaan. Ota vastaan kaikki mitä sieltä löytyy, sellaisenaan kuin ne löytyvät. Tunnista, salli, hyväksy ja tule vapaaksi.
Elämä on energialeikki joten lopeta tärkeily ja kaiken eriarvottaminen. Se mikä ilmenee, se ilmenee.
Ole roolissasi vapaasti, mutta älä samaistu siihen.
Tämä roolileikki on saavuttanut jo pisteen, jossa se ei ole enää viihdyttävää. On aika muuttaa käsikirjoitusta ja siirtyä lähemmäksi romantiikkaa ja komediaa.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
