Ihmisyyden unitila – mielen harha – verho totuuden edessä – minuuden illuusio – egomieli.
Voimme kuvailla asiaa monin eri tavoin. Kaikki on joka tapauksessa vain vertauskuvallista symboliikkaa.
Sen lähemmäksi totuutta ei ajattelulla ja sanoilla pääse. Siitä huolimatta, sanoilla voi osoittaa suuntaa ja tarinoilla luoda käsityksiä. Teemme sitä kaiken aikaa.
Mayalla tarkoitan ihmisen puhdasta tietoisuutta sumentavaa illuusion tietoisuutta ja ylläpitäjää.
Totuudesta katsottuna sitä ei lainkaan ole, mutta niin kauan, kuin uskomme erillisyyteen vallitsee, näyttäisi sellainen olevan. Se saa meidät uskomaan ajatuksiimme jonkin suhteen, sen sijaan, että näkisimme ajatusten pelkästään kuvailevan jotain, mitä kyetään suoraan havaitsemaan.
Se on ihmisen ajattelukyvyllään luoma harha ja ymmärrysvirhe, joka on saanut uskottuna oman harhaisen tietoisuuden, jonka vuoksi pysymme unessa …. kunnes heräämme.
Unitila on huomaamaton sillä se on opittu niin varhain lapsuudessa ja opetettu sukupolvelta toiselle.
Siitä on tullut niin itsestään selvä normaali, ettei sitä tunnista unitilaksi. Luulemme uneksivamme vain öisin, mutta todellisuudessa myös päivittäinen hereilläoloaikamme, tapahtuu unen harson läpi.
Ihmiskunta elää unitilassa tiedostamatta sitä sellaiseksi.
Maya on unen äärettömän viisas ja älykäs äiti. Se kuiskailee mieleemme ajatuksia ja tarinoita joita emme osaa epäillä petollisiksi. Luulemme kuiskauksia totuudeksi ja luomme niistä mielipiteitä, joita pidämme todellisina. Välillä se kuiskailee ja kehottaa olemaan lempeä ja tyyni, kun taas välillä hyökkäämään ja puolustautumaan. Kaikki tämä tapahtuu vain mielessämme ilman mitään todellista uhkaa.
Maya antaa ymmärtää, että se haluaa meille hyvää, mutta samalla se kääntää meidät itseämme ja toisiamme vastaan. Se on ovela manipuloija. Se ei ole koskaan suora ja yksinkertainen vaan rakentaa niin monimutkaisen labyrintin mielemme sopukoihin, että todelliset tarkoitusperät vain harvoin paljastuvat.
Siksi unesta on niin vaikea herätä. Kun kysymys herää, on Maya ensimmäisenä antamassa vastausta.
Yleensä tyydymmekin sen vastaukseen ymmärtämättä, että se ohjaa täysin päinvastaiseen suuntaan, kuin mikä olisi heräämistä palveleva suunta. Ymmärryksemme pyörii täysin Mayan harhaanjohtavien selityksien varassa.
Herääminen unesta ei ole valinta. Se ei ole ”minun” valinta, sillä ”minä” erillisenä persoonana on Mayan mestariluomus. Se on sen vankin unta ylläpitävä teräksenluja tukipilari, jonka varassa koko illuusio säilyy riippumatta kuinka paljon egon metkuista kokee oivaltavansa.
Niin kauan kuin kuvittelemme, että erillinen ja erityinen ”minä” on jotain todellista, niin kauan elämän ohjaksissa on Maya. Kukaan ei herää minä mukanaan.
Tietoisuus ohjaa kaikkea elämää eikä mikään ole siitä erillään. Minä on vain erillisyyden illuusion kuviteltu keskipiste. Kaikki mistä minä kuvittelee olevansa vastuussa tai kykenevänsä hallitsemaan ja päättämään, on Mayan aikaansaannosta. Kaikki se, minkä kykenemme havaitsemaan pelkästään ajatuksilla mielen tasolla, on kuvittelua. Kuvittelu taasen on vain satu ja näytelmän käsikirjoitus, joka muokkautuu tarinoiden muuttuessa. Sellaista unta me koemme tapahtumien kautta tässä elämäksi kutsutussa todellisuudessa, sillä kuvittelemalla me luomme.
Me naureskelemme yöunillemme. Ne voivat olla hauskoja, hulluja tai suoria painajaisia. Heräämme aamulla ja havaitsemme, että se kaikki olikin vain unta. Huokaisemme helpotuksesta ja jatkamme matkaa.
Samoin on päiväuniemme laita. Mitä tahansa saattaa sattua niin kauan, kuin elämämme pohjautuu Mayan luomiin tarinoihin ja uskomalla ajatuksiimme. Välillä uni on iloa ja onnea täynnä, kun taas hetken päästä tapahtuu jotain kamalaa ja siitä tulee kärsimystä ja draamaa. Sellaista uni on, voi tapahtua mitä tahansa.
Vasta, kun heräämme, tulemme tietoiseksi päiväunistamme. Emme sitä ennen. Emme voi kuvitella hereillä oloa ennen kuin on herännyt. Haluamme kyllä ja pyrimme kovasti ymmärtämään ja käsittämään millaista se olisi, mutta samalla emme suostu luopumaan unestamme. Maya käskee kyselemään, vaan ei salli herätä.
Herääminen tarkoittaa Mayan loppua. Se on illuusion ylläpitäjän kuolema. Mikään ei halua kadota vapaaehtoisesti. Saavutetusta asemasta ei halua luopua. Siksi Maya käyttääkin rajuja keinoja pitääkseen meidät hallitsemassaan unitilassa. Illuusion valtakunnassa, jonka päätepysäkki on kuolema.
Maya hallitsee pelolla, uhkailulla, suostuttelulla, ympäripuhumisella, harhaanjohtamisella, tyhjillä lupauksilla ja kaikilla mahdollisilla käytettävissä olevilla keinoilla.
Se käskee katsoa, mutta pitää huolen, ettei kukaan näe. Se käskee kysyä, mutta pitää huolen, ettei oikea vastaus tule kuulluksi.
Kun unitila on vakaa eikä heräämisestä ole pelkoa, ei Mayan tarvitse käyttää kovia otteita. Se tarjoilee lempeää onnellisuutta tuuditteluun ja pieniä draamoja keikuttamaan venettä. Se tarjoilee tyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä riittävästi, jotta mikään ei olisi pysyvää. Pysyvyys olisi merkki totuudesta, jota Maya ei halua paljastaa. Kun ihminen tulee pisteeseen, jossa heräämisprosessi alkaa. Kun Mayan versio elämästä on saanut aikaan riittävästi kärsimystä ja tyytymättömyyttä, ryhtyy ihminen vihdoin katsomaan mistä kaikki johtuu. Etsiminen käynnistyy. Silloin myös Maya aktivoituu käyttämissään keinoissa. Se huomaa, että sen valta on uhattuna. Se pistää kaikki harhaiset voimansa peliin. Pelot saavuttavat huikeita mittasuhteita.
Se huutaa, että jos jatkat, niin sinulle ei jää mitään. Älä katso sinne, etkö huomaa kuinka kamalaa siellä on.
Menetät kaiken jos jatkat matkaa. Tässä vaiheessa moni kääntyykin takaisin. On siedettävämpää kestää elämän vuoristorataa, kuin kohdata ja kokea niitä kaikkia tunteita tarinoineen, joita Maya ujuttaa näkemisen esteeksi. Mayan kuiskaamana totuus on jotain pelottavaa ja tyhjää.
Ajatus siitä, että joutuisi luopumaan kaikesta, mitä on pitänyt tähän asti arvokkaana, on musertava.
Sen turvin illuusio ihmisyydessä on melko turvatussa asemassa. Ani harva viedään koko prosessin läpi.
Kun olo helpottaa jonkin rankan kokemisen jälkeen, luulee ihminen heränneensä. Hyvä olo on palannut ja iloa tuntee jälleen. Todellisuudessa unitila on vain muuttunut laadultaan mielekkäämmäksi.
Jokainen kokee elämäänsä oman unitilansa kautta. Siitä tietoisuudesta missä milläkin hetkellä on.
Jokainen kuvittelee olevansa hereillä juuri siinä kohtaa missä on. Elämän kokeminen on sellaista ihmisyydessä. Se ei aseta ketään eriarvoiseen asemaan sillä totuudessa olemme kaikki yhtä eikä unta ole olemassakaan. Unesta voi herätä elämän kokemisen aikana, jos tietoisuus siihen pakottaa.
Kaikki ovat jo samassa paikassa, mutta sen tiedostaminen tulee jokaiselle aikanaan.
Se tapahtuu nyt tai joskus myöhemmin. Se on joka tapauksessa väistämätön tapahtuma, kun sen aika on. Osaa ei koko asia kiinnosta lainkaan, kun taas osalla ei ole muita vaihtoehtoja.
Ihmiset väittelevät ja vertailevat näitä asioita täysin turhaan. Mitkään sanat eivät voi sitä kuvailla. Mitkään sanat ja käsitykset eivät ole enemmän tai vähemmän tosia. Ne ovat kaikki vain kuvitelmaa.
Kun aika on ja katsoo, näkee ja tietää. Silloin kaikki erimielisyydet ja tarpeet väittelystä putoaa pois.
Koko näkemys elämää kohtaan muuttuu ja unitilan asiat muuttuvat merkityksettömiksi.
Voi viedä vuosia, ennen kuin uuteen tilaan asettuu ja tottuu. Kuinka jatkaa elämistä maailmassa, jossa valtaosa puhuu unissaan uskoen sitä todelliseksi. On kuin puhuisi täysin eri kieltä ja eläisi eri todellisuudessa. Sen hyväksyminen ja siihen sopeutuminen on oma prosessinsa.
Tietoisuus on muuttumassa. Useampi ja useampi on tietoisella heräämismatkallaan. Elämän energia tukee heräämistä, jotta se painajainen, minkä olemme yhdessä luoneet Mayan opastuksella, voidaan vähitellen tehdä tekemättömäksi. Haihduttaa harhan verho todellisen näkökyvyn ja tietoisuuden edestä.
Paratiisilla on kuitenkin hintansa, se vaatii kaiken. Se vaatii koko uskomusjärjestelmästämme luopumisen. Se vaatii kaikesta irti päästämisen ja täydellisen tuhon minälle. Jäljelle jää vain keho, kokeminen ja totuus.
Mutta se mikä jää, on niin paljon enemmän, mitä suurimmissakaan mielikuvituksissamme voisimme kuvitella. Se on kuvittelun tuolla puolen. Uskalla tuntea ja katso niin se on sinun!
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
