Ihmisellä on kyky ajatella ja sehän on hienoa. Voimme kommunikoida puheen avulla lajitoveriemme kanssa.
Ajattelu ja kyky päätellä toimii käytännön asioissa. Sen avulla voimme opetella rakentamaan talon, uppoutua kemiaan, oppia selviytymään tässä energiaympäristössä.
Tässä kaikessa ajattelu palvelee.
Seuraavaksi on vuorossa se osuus, jossa se ei palvele. Ajattelu sinällään ei ole ongelma, vaan ongelmaksi se muodostuu, kun uskomme ajattelun antamiin merkityksiin ja selityksiin. Tämä kaikki on kuvitellun mielen tuotosta. Totuuden silmin katsottuna, kaikki mielestä tuleva on pelkästään kuvittelua.
Mielikuvitus on hieno ominaisuus ja tämän todellisuuden todellinen luomiskeino, mutta uskottuna mielikuvituksesta tulee tiedostamaton luoja. Kykenemättömyys erottaa kuvittelu ja tunnistaa epätotuus saa aikaan sen, että kokemuksestamme tulee täysin sattumanvaraista. Luominen tapahtuu ja konkretisoituu kokemaamme todellisuuteen, mutta tarjoten ”mitä sattuu” kokemuksia. Kun jotain epämiellyttävää ilmenee, lähdemme etsimään syytä mielestämme, sieltä mikä kokemisen sai aikaan.
Vastaus ei löydy sieltä mistä ongelma on lähtöisin, on katsottava toisin.
Vaikka kuvittelu luokin unitilamme, jolloin näemme, koemme ja uskomme kaikkeen sellaiseen mitä ei ole, voidaan sitä kuitenkin hyödyntää purkamaan muodostunutta illuusiota.
Tällöin on opittava tuntemaan miten egomieli toimii. Miten se rakentaa harhautuksensa, jotta asioita ei katsoisi oikein.
Perus sääntö on, että se osoittaa aina päinvastaiseen suuntaan, mistä ratkaisu löytyisi.
Ja jotta tämä ei olisi jo riittävän hankalaa, se kerrostaa osoituksensa moneen kerrokseen edestakaisin. Lisäksi, kun jonkin seikan oivaltaa, se keksii jo uuden paikan minne piilottaa harhansa.
Niin kauan, kuin kuvittelet olevasi erillinen minä kaikkine siihen kiinnittyvine arvoineen ilman, että olet valmis veitsenterävästi kyseenalaistamaan joka ikisen käsityksen ja merkityksen, et pääse hereille.
Elämä jatkuu valheellista todellisuutta kuvaavan mielen orjana.
Tiedän, että ihminen haluaisi kuulla jotain ihan muuta. Kuten, että hakeutumalla enemmän kohti rakkautta ja positiivisuutta, jonain päivänä tietoisuus kaappaisi ja herääminen tulisi saavutettua.
Joudun tuottamaan pettymyksen, sillä herääminen löytyy täysin päinvastaisesta suunnasta.
Siitä hetkestä asti, kun olemme oppineet kielen, on myös ajatteleminen astunut kuvaan.
Ja koska olemme oppineet olemaan minä nimilappuineen on se tehnyt meille kuvitelman erillisestä hallitsevasta persoonasta. Sellaisesta, jonka käsissä ja päätösvallassa elämä on.
Jos haluamme paljastaa tämän harhan valheen, on se kyseenalaistettava. On ryhdyttävä paikallistamaan, mistä tuo niin erityinen minä löytyy. Siinä auttaa opastus, joku joka on jo käynyt katsomisprosessin läpi ja nähnyt minän harhan läpi. Itsekseen etsimällä kulutamme turhaan aikaa ja etsimme heräämistä sieltä, mikä pitää meitä unitilassamme.
Kun valhe paljastuu, kaikki romuttuu. Koko elämä on ollut valheen pohjalle rakentunutta kuviteltua todellisuutta. Mayan ohjauksessa minä on sen saanut aikaan. Pahimmat hetket tuodaan eteen, kun järkyttävin valhe paljastuu. Se että on valehdellut itselle ja muille koko elämänsä ajan.
Paljastumishetkellä sillä ei ole merkitystä, että kaikki tämä on tapahtunut vailla ymmärrystä.
Se on musertavaa siksi, että se mitä olemme kaikkein eniten koko elämämme koittaneet ylläpitää ja suojella osoittautuu olemattomaksi. Koko elämämme olemme rakentaneet sille meriittiä, arvoa, merkitystä ja missioita. Sitä olemme koittaneet viihdyttää kaikin keinoin, että se pysyisi edes hetken tyytyväisenä.
Yhtäkkiä paljastuu, että kaikki se on ollut täysin turhaa. On vain koittanut saada arvoa ja merkitystä jollekin sellaiselle, mitä ei ole koskaan edes ollut olemassa.
Lähes jokainen ihminen kohtaa paikoitellen arvottomuuden, riittämättömyyden, huonouden sekä sitä, ettei ole rakkauden arvoinen tunteita. Koitamme kovasti kääntää tämän asian siten, että rakastaisimme itseämme ja sallisimme itsellemme arvoa. Ainoa ongelma on siinä, että minä on arvoton, riittämätön eikä rakkauden arvoinen sillä sitä itseä, mitä koittaa rakastaa ei löydy kuin pelkkänä ajatuksena. Eli mielikuvituksemme kyhäämänä abstraktina käsitteenä. Se ei ole todellinen ja mikään epätosi ei voi olla arvokas. Näin ollen kokiessamme arvottomuutta tai muita huonoja tunteita määrityksineen itseämme kohtaan, meidän tulisi katsoa suoraan kohden sitä, mitä ne määrittelevät. Näin katsottuna ajatukset ovat oikeassa valheen paljastumisen suhteen eikä niitä tulisi yrittää muuttaa muuksi. Tulisi katsoa mitä kohden ne osoittavat ja etsiä se, mitä ne arvioivat. Jos sitä ei ole suorilla aistikyvyillämme löydettävissä, sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa lainkaan. Näin ollen viestitämme itsellemme jatkuvasti siitä, kuinka surkean version olemme kuvitelleet totuutta korvaamaan. Koska emme osaa epäillä minämme olemassaoloa, jäämme kiinni minän muokkaamiseen. Koitamme tehdä valheellisesta mielikuvitushahmostamme jotenkin paremman, että siitä voisi tuntua mukavammalta. Ikävä kyllä, tämä ei tule koskaan onnistumaan. Unen laatu saattaa hieman kohentua, mutta harha on harhaa laadusta riippumatta ja totuus jää näkemättä.
Eniten selitämme siitä syystä, että emme kestä tuntemuksiamme ja tunteitamme. Hyvät on helppo hyväksyä ja eipä silloin unesta edes pyri heräämään. Sehän on aivan riittävän mielekästä sellaisenaan.
Siksi heräämistä ei voi haluta tai valita. Siihen pakotetaan, sillä minä ei voi haluta itsensä tuhoa.
Tästä syystä se kehottaa etsimään, mutta ei anna löytää. Jos totuuden jano pakottavana tarpeena on riittävän suuri, on herääminen mahdollista. Se vaatii, että katsoo kaikkea mitä mieli tuottaa valheena sekä luopuu syyttämästä tilanteita, toisia ihmisiä tai tapahtumia omista huonoista tuntemuksistaan.
Mukaan luettuna menneisyyden mielessä roikkuvat muistot tapahtumien kuvauksineen.
Kaikki on poimittava siten, että kääntää näkemyksensä syyttelyn kohteesta itseään kohden.
Ärtymys, turhautuminen, ahdistus, masennus, tylsyys, kiukku, viha ja kaikki reaktiopohjaiset ikävät tunteet ovat osoittamassa, ettet kestä omaa epärehellisyyttäsi. Tunnet, että jokin on pielessä, mutta et uskalla katsoa. Et kestä ajatusta, että rakas minä voisi aiheuttaa kaiken tämän taistelun itselleen. Se johtuu siitä, ettet vielä tunne Mayan keinoja. Se ei koskaan toimi sinun eduksesi. Se antaa ymmärtää, että toimii, mutta todellisuudessa se kiduttaa sinua valheillaan.
Jos jokin asia ei mene kuten haluat, saatat ärtyä ja hermostua. Syy on asioissa, jotka eivät menneet toivotulla tavalla ja selität itsellesi, että ärsyttää, kun tämäkään ei suju kuten haluaisin. Tällaisia emootioelämyksiä Maya tarjoilee etkä voi sille mitään. Vasta kun pysähdyt katsomaan asiaa pelkän havaitsemisen kautta ja tutkimaan mitä ärsyyntymisen takana piilottelee, saatat havaita, että se, ettei asiat suju, hetättää jälleen tuon pohjalla olevan arvottomuuden tunteen etkä halua kokea sitä. Arvoton on sellainen jota ei hyväksytä, joten se on syytä piilottaa syvälle. Tämä luuppi jatkuu eri tilanteiden ja tunteiden kautta niin kauan, kunnes katsot ja näet, ettei mikään niistä tarinoista ole totta. Se ei yksinään riitä vaan ensin on katsottava ja havaittava minän olemattomuus. Sen jälkeen kaikki siihen liittyvä on helpompi tunnistaa minää ylläpitäväksi uskomuskuvitelmaksi.
Sana, ajatus, tarina, käsitykset, mielipiteet, näkemykset, arviot, arvottamiset jne. ovat kaikki mielen tuotoksia. Ne ovat kuviteltuja merkityksiä sellaiselle millä ei ole mitään eriarvoisuutta tai todellista merkitystä olemassakaan. Pidämme tarinaa elämästä totena ja todellinen elämä jää näkemättä ja kokematta. Jos haluaa paljastaa valheen, on luovuttava pitämästä mitään tarinaa totena. On laskettava irti aivan kaikesta sisäisesti. Mitään ei voi säästää. Kaikki se mikä ilmenee, säilyy ennallaan, mutta kaikki se minkä on kuvitellut mielessään, on lähdettävä. Totuudessa ei voi olla harhaa mukana eikä totuutta havaitse harhasta käsin. Tietoisuus on ollut tässä ja nyt jatkuvasti. Se ei ole koskaan ollut poissa, mutta me olemme paenneet sitä ja hylänneet sen oman erityisen luomuksemme vuoksi. Olemme kuvitelleet minän ja se on jotain sellaista, mistä emme tule luopumaan suosiola. Maya pitää siitä huolen.
Ihminen ei ole vapaa, ennen kuin lakkaa kuvittelemasta itsensä.
Riippuen lapsuudestamme ja siitä millaisen minäkuvan olemme kokemusten kautta oppineet ja rakentaneet, osa meistä pakenee totuutta varjoihin ja pelkää valoa kun taas osa pakenee iloon ja hauskanpitoon koska pelkää varjojaan. Molemmissa tapauksissa kyseessä on valheen paljastumisen pelko.
Totuus on suuri tuntematon ja koska Maya ei tiedä totuudesta mitään, se myös antaa ymmärtää, että menettää kaiken. Se on minän näkökulmasta sama kuin kuolema. Maya on antanut erilliselle minä-luomukselleen illuusion hallinnasta ja kyvystä tehdä valintoja ja päättää omasta elämästään.
Siksi pelkäämme menettävämme kaiken sen, mitä olemme elämästämme kuvitelleet. Luulemme, että se vähä hauska ja ilo mitä koemme, olisi säästämisen arvoista. Todellisuudessa se on aivan samaa unta kuin kärsimyskin. Laadut vaihtelevat kuten yöunissakin. Välillä päiväunet ovat painajaista ja välillä mielekästä, mutta siitä huolimatta syvää unta molemmat ja näin ollen täysin kuvitteluun perustuvaa.
Olemme luoneet itse kaikki olosuhteet joita koemme. Jokaisen epämiellyttävän tunteen, joka meitä piinaa.
Jos lapsuudessa olemme oppineet surkean ja kärsivän minäkuvan ja koemme elämäämme raskaana, niin aplodit. Se tarkoittaa sitä, että valmiudet herätä ovat huomattavasti todennäköisemmät kuin elämästään nauttivilla ihmisillä. Kuka nyt hyvää unta lähtisi pilaamaan varjojaan etsimällä.
Katso kaikkea siten, ettei kukaan tai mikään itsemme ulkopuolella ole koskaan se syy, mistä emootiovaihtelumme johtuu. Kaikki on aiheutettu pelkästään sillä, mitä ajattelemme tilannetta kohtaan ja miellyttääkö se minää vai ei. Jos ei, niin on oiva tilaisuus jälleen etsiä tuo minä, joka näin voi kokea.
Kun kaikessa kääntää omat arvionsa kertomaan jotain itsestään, voi huomata, kuinka surkean version olemme saaneet aikaiseksi. Kun sitä katsoo riittävän huolellisesti, etsii toistuvasti eikä löydä, saavuttaa vihdoin kyllästymispisteen, jossa on valmis kohtaamaan Mayan viimeiset yritykset illuusion säilyttämiseksi ja käymään egon kuolinkamppailun. On valmis laskemaan irti väärennöksestä ja valitsemaan tilalle kaiken!
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
