Se mitä vastustat, se vahvistuu. Tämä on kirjaimellisesti juuri niin.
Tukalat olomme sekä myös fyysiset vaivamme muodostuvat pääosin vastustamisesta.
Vastustaminen on lähes synonyymi stressin kanssa. Stressi ilmenee vastustettaessa.
Vastustamisen vastakohta on salliminen, sen hyväksyminen mitä on ja ilmenee.
Ego-minä ajattelun kautta lähes kaikki on vastustamista. Se ilmenee kaikessa niin itsestään, ettemme edes tunnista vastustavamme. Joka hetki kamppailemme jonkin asian kanssa ajatustasolla.
Mikä kaikki sitten on vastustamista?
Jokainen tunne, mikä ei tunnu hyvältä laukaisee vastustamisen. Sitä ei halua hyväksyä vaan siitä haluaa eroon. Kuvittelemme voivamme vaikuttaa siihen, mutta se on vain erillisen minän luoma harhakäsitys.
Tunteet ilmenevät ja sallimalla katoavat jälleen.
Kun kuulemme asioita, joista olemme eri mieltä, vastustamme. Sen sijaan, että antaisimme asian kuulua läpi juuttumatta siihen omien ajatustemme kautta, ryhdymme puolustamaan omaamme ja jäämme kiistelemään mielessämme kuulemastamme. Juutumme sanoihin ja merkityksiin sen sijaan, että sallisimme mielipiteiden virrata vapaasti läpi. Minä haluaa säilyttää sisältönsä ja omat näkemyksensä.
Tämäkin on jo vastustamista. Mitä enemmän annamme huomiota ja mitä kiihkeämmin reagoimme asioihin tunnetasolla, sen voimakkaammin vastustamme ja aiheutamme stressitilaa.
Syyttäminen ja syyn vaatiminen on vastustamista. Kaikelle täytyy löytyä syy, joten mielemme taistelee jatkuvasti ymmärtääkseen kaikkea. Myös sellaisia asioita, joita se ei kykene ymmärtämään.
Liika ajattelu ja analysointi aiheuttaa stressitilaa.
Vastustamme jopa omia ajatuksiamme. Pakotamme niitä muiksi, kuin mitä ne ovat uskomalla, että se saa aikaan positiivisia vaikutuksia. Se on kuitenkin sen mitä ilmenee, vastustamista.
Minä ei päätä ajatuksista, vaan ne vain virtaavat mielemme läpi kaiken laatuisina.
Jos juutumme tuomitsemaan osaa ajatuksista ja hyväksymään vain osan, on se jo kuviteltua uskomuslajittelua.
Kehotuntemukset ovat välillä ikäviä. Silloin vastustamme heti sitä mitä ilmenee. Oli kyseessä kipu tai tunne.
Se mikä jää monesti huomaamatta on, että olemme alitajuisesti tuominneet kehon syylliseksi tuntemuksiimme. Vastustamme näin ollen tietämättämme kehoa. Rankaisemme kehoa siitä, mitä koemme.
Koska keho on voimakkaimmin kiinnittyneenä erilliseen minään, ja koska egominä tuomitsee itseään aina, on keho syyllinen, vaikkemme sitä ymmärtäisikään.
Viime yönä kohtasin tämän aiheen. Sain suoran viestin, että lopeta vastustaminen ja hyväksy kehosi. Keho on se, joka mahdollistaa tämän energiakokemuksen. Se on paras liittolaisemme ja navigaattorimme.
Keho ilmaisee ensimmäisenä tuntemuksillaan mitä tapahtuu. On vain opittava tulkitsemaan sen kieltä.
Ei niin, että koittaa sivuuttaa ikävät tuntemukset tai pistämällä sen suorittamaan jotain, jonka avulla tuntemukset katoavat. Sen sijaan niitä tulee kuunnella ja oppia tulkitsemaan.
Jo se, että kehossa on ikäviä selittämättömiä tuntemuksia, on merkki vastustamisesta. Silloin tulee havainnoida millaisia ajatuksia virtaa joille antaa huomion tai miten rimpuilee kehotuntemuksia vastaan.
Sain kiemurrella kunnolla ennen kuin onnistuin antautumaan ja sallimaan kehon kaikkine tunteineen olla mitä on. Vasta sitten se rauhoittui.
Olemme jatkuvasti jonkinlaisessa vastustustilassa joko ajatuksellisesti tai kehollisesti. Emme edes huomaa tätä. Jokin asia ei mene kuten haluaisimme joten vastustamme. Minä ajatuksineen on jatkuvassa kyselytilassa. Miksi? Mitä? Miten? Halu ymmärtää aivan kaikkea on jatkuvasti käynnissä.
Tulisi havaita asiat, joiden ymmärtämisestä on hyötyä tässä nyt hetkessä ja jättää sikseen turhat pyrkimykset ymmärtää jotain sellaista, mitä ajattelu ei kykene käsittämään. Koitamme päällä ratkaista asioita, joihin ei löydy ratkaisua sieltä. Keskittymällä enemmän tuntemiseen ja sen tietoisuudelle nostamaan informaatioon, käsitämme enemmän. Sieltä löytyy kaikki se, mikä on tämän elämän kokemisen kannalta oleellista. Päässä voimme sitten ratkaista käytännönasiat kuten fyysisiin tekemisiin ja oppeihin liittyvät asiat. Elämän ymmärtäminen syvemmällä tasolla ei kuitenkaan ratkea jo opitun ymmärryksemme kautta. Kun sallimme kaikki tuntemukset vastustelematta, nostavat ne esiin ymmärrystä jota emme olisi voineet kuvitella ymmärtämiseen pakottamalla.
Mitä ikinä huomaatkaan, niin salli ja hyväksy. Anna sen ilmetä kuten ilmenee ja antaudu sille. Saatat ymmärtää myöhemmin jos se on tarpeellista. Siten vältyt takertumasta kaikkeen ja lisäämästä epämiellyttävää tunnetta. Erillisen hallitsevan minän illuusio menettää otettaan ja sulaudut elämänvirtaan.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
