Luonto opettaa meille kaiken, kun tulkitsemme sitä oikein. Luonnolla ei ole egoa ja se toimii aina tilanteen vaatimalla tavalla puhtaasta rakkaudesta. Kaikki sen osat toteuttavat tehtäväänsä, valikoimasta mitään tai määrittämättä mitään hyväksi tai huonoksi.
Verhon tällä puolella Jumalan fyysisessä luomakunnassa kaikki on energiaa. Riippumatta minkä muodon se näyttää ottavan, niin kaikki on vain liikkeessä olevaa energiaa.
Koko luomakunta toimii pelkästään rakkaudessa ja rakkaudesta -> Jumalasta.
Energioilla on eri voimat ja laadut. Niitä käytetään rakkauden ohjaamana siten, miten vallitseva tilanne vaatii. Kaikki tapahtuu vain rakkauden ansiosta.
Ilma on välillä tyyni ja leuto. Se henkäilee lempeästi ja leijuu keveästi. Toisinaan se on myrskyisä ja vahva, kaataen alleen kaiken, mikä sitä vastustaa. Toisinaan taivas räväyttää salamoita ja ukkonen jyrisee kuin kurittava isä. Meri on välillä peilityyni ja toisinaan myrskyisä. Se on välillä lempeä ja paikoitellen raivoisa.
Maa järisee, tulivuoret murahtelevat ja purkautuvat. Kaikki on silti vain rakkaudesta elämän ja tasapainon säilyttämiseksi. Välillä tuuli puhaltaa puuskissa ja lujaa. Sillä se vahvistaa puiden ja kasvustojen juuria kasvamaan syvemmälle ja vahvemmin kiinni maahan. Samalla se testaa mitkä rungot ja oksat säilyttävät taipuisuutensa katkeamatta. Heikoimmat irtoavat maasta ja katkeavat. Se on luonnollista ja luonnon tapa säilyttää lajikkeiden vahvimmat elossa.
Eläimet saalistavat toisia lajikkeita ravinnoksi. Ne kurittavat lapsiaan paikoitellen rajustikin, jotta lapset oppivat tarvittavat kyvyt ja rajat selvitäkseen tässä fyysisessä kokemuksessa. Heikoimmat yksilöt hylätään ja laumanjohtajat kilpailevat paikastaan, jotta vahvin yksilö säilyy tehtävässään ja pystyy parhaiten puolustamaan omaa yhteisöään. Tämä kaikki on luonnollista.
Ihminen ei ole tästä poikkeus. Meidät erottaa muusta luomakunnasta vain se, että meillä on kyky luoda oma todellisuutemme eli valinnan mahdollisuus. Vain ihmisellä on mahdollisuus ajatella ja toimia Jumalan tahdosta poikkeavasti ja siitä syystä olemme eksyneet. Se, mikä on luonnollista, on unohtunut.
Vain ihminen määrittelee toisiaan ja kaikkea havaitsemaansa. Vain ihmiselle voi näyttää olevan olemassa muutakin kuin rakkaus.
Rakkaus ei ole tunne. Rakkaus on kaikki mitä on. Se on kokonaisuudesta välittämistä ja toimimista kulloisenkin tilanteen vaatimalla tavalla kaikkia energioita käyttäen kokonaisuuden hyväksi.
Tunnetilat, ajatukset ja liike ovat kaikki vain energiaa. Äänet, tuoksut, tuntemukset, havainnot ja kaikki, ovat yhtä ja samaa kokonaisuuden havainnointia.
Meillä on kyky hallinnoida kaikkea energiaa, kun ymmärrämme sen luonteen ja miten se toimii.
Vahvoja energioita voi käyttää pehmeästi ja pehmeitä energioita vahvasti. Aina siten, miten tarvitaan.
Se vaatii kuitenkin viisautta ja huolehtimista siitä, että toimimme vain rakkauden ohjauksessa.
Ajatukset ja tunteet tulee hallita, mutta se ei tarkoita sitä, että ne pitäisi estää tai esittää muuta kuin miltä tuntuu. Välillä tarvitaan ukkosen jyrinää ja välillä lempeyttä. Välillä myrskyä ja välillä tyyntä. Tämä kaikki tulee kuitenkin tehdä hallitusti ja tunnistaa, että lähde joka ohjaa, on oikea.
Meissä on kaikki luonnon voimat ja kaikkea tulee myös käyttää tarvittavalla tavalla. Joskus on oltava ankarana, että informaatio tulee kuulluksi. Toisinaan tulee olla pehmeä ja tukea. On oltava kyky arvioida mitä milläkin hetkellä tarvitaan. Jos lapsi ei herää unestaan kuiskaukseen, on korotettava äänen voimakkuutta kunnes se herättää. Se kaikki on rakkautta. Se on välittämistä. Se on luonnollista.
Luonnosta ei löydy yhtäkään osaa, joka olisi jatkuvasti tasaisen leuto ja pysyisi muuttumattomana. Fyysisestä maailmankaikkeudesta ei löydy yhtäkään osaa, joka olisi jatkuvasti muuttumaton.
Kun luontoa kohden hyökätään, se kamppailee olemassaolostaan, kuten kaikki elollinen.
Se reagoi luonnon vastaista vastaan, puolustaakseen elämää. Koko elämää, ei vain itseään ja omaa lajikettaan. Siellä ei ole yksilöitä vaan kokonaisuuden osia. On vain yksi, joka pyrkii säilyttämään olemassaolonsa eli Jumalan luomistyön sellaisena, millaiseksi se on tarkoitettu.
Ihminen on ainoa poikkeus tästä luotuaan egon ja sen kautta negatiivisen tietoisuuden, eli elämää tuhoavan voiman ja sen orjana toimimisen. Erillisyys on vain ihmisten ongelma. Mikään muu elämänmuoto ei tällaista koe. Tämän kautta olemme hukanneet käsityksen luonnollisesta ja luulemme egon tarjoamia tunteita ja ajatuksia luonnollisiksi. Rakkaus, oikeudenmukaisuus, erillisyyden mahdollisuus, minä, mielipiteet, sääli jne.
Pidämme rakkautena sitä mitä se ei ole. Kaikki on rakkautta, sillä mitään muuta todellista ei ole.
Myös kaikki ikävät ja negatiiviset tunteet ovat rakkautta oikein käytettynä. Pitää vaan hallita ja käyttää sitä tunne
-energiaa, mitä mikäkin tilanne vaatii. Henkisyyden tarjonta perustuu pääosin ideaaleihin joissa kehotetaan olemaan positiivinen, iloinen, rakastava, hyväksyvä, pehmeä jne. riippumatta mistään.
Millaista rakkautta on sellainen, joka sulkee silmänsä siltä kaikelta, mikä elämää tuhoaa ja luulee, että kaikki tässä fyysisessä kokemuksessa korjautuu itsekseen esittämällä lempeää?
Se on välinpitämättömyyttä eikä suinkaan rakkautta.
Meidän on tunnustettava oma harhainen luomuksemme, tunnettava se, minkä olemme luoneet ja myönnettävä virheemme. Sen jälkeen on käytävä todelliseen taisteluun voittaaksemme itse luomamme vihollisen. Rakkaus ja luonnollisuus löytyy sen alta, on mentävä harhan läpi. Kun tunnemme sen, voimme ohittaa harhamme ja vahvistaa positiivista, luonnollista ja rakkaudellista osaamme. Ennen sitä vahvistamme vain egon versiota aidon sijaan. Jos näitä kahta lähdettä ei erota toisistaan ja tunnista itseään, valitsemme sattumanvaraisesti aina sen, mikä miellyttävimmältä tuntuu ja mihin mielipiteemme ilman kunnon perusteita meitä ohjaa. Emme kykene sanomaan kumpaa herraa kuuntelemme. Omaa luomustamme vai todellista lähdettä.
Rakkautta on voittaa vihollinen sisällämme koko luomakunnan puolesta. Uskaltaa kohdata pahimmat pelkomme ja läpäistä ne. Se on todellista rakkautta ja vastuunottoa siitä, mitä olemme täällä saaneet aikaan.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
