| 6.8.2014 – 18:45 |
Tartun aiheeseen sillä takanani on 8 vuoden taistelu tuon kiusallisen kumppanin kanssa.
Masennus on yhä yleisempi vitsaus nykypäivän elämässämme. Hoitoihin on pitkät jonot ja toipuminen on monesti hyvin pitkä prosessi. Lisäksi varoitellaan sen tavasta uusiutua. Lähimmät ihmiset joutuvat koville sillä masennusta ei voi ymmärtää ellei ole sitä kokenut. Monet hyvää tarkoittavat neuvot ja halu auttaa saattaakin pahentaa tilannetta. Masentunutta ei voi auttaa hyvinvoivan ymmärryksestä käsin. Syyllisyys vain lisääntyy ja kuoppa syvenee. Kirjoista ja koulutuksesta ei saa riittävää ymmärrystä ilman omaa kokemista.
Omalla kohdallani se alkoi ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen. Menin mukaan uuden lääkkeen testausryhmään ja omalla kohdallani se auttoikin hieman, mutta lääkettä ei lopulta tullut tuotantoon sen tehottomuuden vuoksi. Tuon kokeilujakson aikana olin hyvin tarkassa tarkkailussa erilaisten arvojen osalta sekä psykiatrisessa terapiassa. Mitään järkevää selitystä ei löytynyt. Testiajan jälkeen siirryttiin toisiin lääkkeisiin. Lääkkeitä vaihdettiin ajan kuluessa n. 10 eri merkkiseen. Osa leikkasi pahimmat olot, mutta myös hyvät. 3 vuoteen en itkenyt kertaakaan ja naurukin oli kortilla. Olin kuin robotti, joka jotenkin suoriutuu elämästä.
Aina tila kuitenkin huononi ja uudet lääkkeet astuivat kuvioihin. Osa aiheutti aivan kamalia tuntemuksia ja oloja. Terapiassa kävin säännöllisesti ja tuntihinnat eivät olleet halpoja. Lopputuloksena kuitenkin aina, että lääkäri ei ymmärtänyt miksi olisin masentunut.
Sain jälleen uudet lääkkeet ja oloni meni todella kamalaksi. Odotin sekuntien kuluvan ja ne tuntuivat tunneilta. Silloin heitin lääkkeet nurkkaan ja totesin, että on oltava jotain muuta. En välitä mitä tapahtuu, mutta näin en voi enää elää. Aloitin etsinnän, mikä monien mutkien kautta johti lopulta toipumiseeni. Käänteen tekevää oli se, että matka itseeni alkoi. Matka mielen ymmärtämiseen ja ajatusten voimaan.
Luin paljon henkisiä kirjoja, sain energeettistä hoitoa ja tutkin intensiivisesti mieltäni. Tämä kaikki johti siihen, että nyt taaksepäin katsottuna ymmärrän masennukseni. Ymmärrän millaiset asiat sen aiheuttavat, miten mieli silloin toimii ja miten ymmärtämisen avulla taakka vähenee ja lopulta hellittää. En pelkää kokevani sitä enää koskaan uudelleen sillä opin sen mitä se oli minulle opettamassa. Se ohjasi minut ulkoisesta maailmasta sisälle, jotta voin muuttaa kaiken.
Uskon vahvasti, että olemassa olevien hoitomuotojen lisäksi tarvitaan tukea, mikä auttaa ymmärtämään mikä masennus on ja sitä kautta huomaamaan, ettei syyllisyyteen ole mitään tarvetta. Masennus ei ole vain sairaus. Toisissa kulttuureissa sitä kutsutaankin ”parantajan syntymiseksi” ja siihen suhtaudutaan aivan toisella tavalla kun täällä länsimaisissa kulttuureissa. Oman kokemiseni kautta en enää kutsu sitä sairaudeksi vaan ikäänkuin synnytyskanavassa olemiseksi vanhan ja uuden elämän välissä. Jos oppii ymmärtämään sen merkityksen, siitä tulee ulos aivan uudenlaisena ihmisenä.
Haluni on auttaa heitä, jotka ovat siihen valmiita. En tarjoa korvaavaa hoitoa vaan lisäapua matkan tueksi, jotta prosessissa ei tarvitsisi viettää pidempää aikaa kun tarpeellista.
Yleensä lisäymmärrystä tarvitsee koko perhe, jotta he voivat olla masentuneen tukena oikealla tavalla.
Kun kyllästyy vanhaan elämään voi löytää aivan uuden. Kaikki kivet kannattaa kääntää Voimia jokaiselle taisteluun.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
