| 8.10.2014 |
Tämän oman energiainformaation vapauttaminen vie moniin mielenkiintoisiin prosesseihin. Jos ei tietäisi mistä kysymys, hakeutuisi ja saisi todennäköisesti melko lyhyelläkin varoitusajalla turvallisen suljetun osaston vuodepaikan tukevalla lääkityksellä.
Taannoin kohtasin tilanteen, kun olin matkalla isäni luokse siivoamaan. Jo automatkalla pintaan nousi voimakkaita vihan tunteita. Kohdetta tunteelle en löytänyt, mutta ymmärsin mikä voima vihassa piilee. Se ei ole myöskään hylättäviin tunteisiin kuuluva, vaan se tulee kääntää hyötykäyttöön voimavaraksi. Siina ikävän, mutta voimakkaan tunteen keskellä voin huonosti, mutta jollain tavalla myös innostuneesti. Se voima oli niin yllättävä. Tuntui, että voisin siirtää vaikka vuoria sen avulla. Ajattelin, että tulipas nyt otolliseen aikaan tällainen tunne vapautettavaksi, kun pitäisi viedä hyvää energiaa isäni luokse. Tunne kuitenkin laantui ja selvisin tilanteesta.
Siellä siivotessani sitten lähti outo filminauha sisälläni pyörimään. Aloin näkemään välähdyksiä ihan kuvina sekä tunteina ilmeisesti talvisodan ajalta. Kuinka miehet hakkasivat jäätyneitä ruumiita irti maasta. Kylmyys oli luuytimissä saakka eikä lämmikkeeksi ollut riittävästi vaatteita. Samalla ne järjettömät pelot vyöryivät ylitseni, mitä sotilaat kokivat henkensä puolesta. Tässä vaiheessa ymmärsin jo, että kyse oli isoisäni muistoista. Pelon tilalle kasvoi viha. Viha peitti alleen pelon ja piti taistelunhalua elämästään yllä. Ilman vihaa, pelko olisi ollut liian voimakas, jotta sen olisi kestänyt. Vihan avulla sotilas pysyi liikkeessä ja selvisi päivästä toiseen.
Tämän seurauksena koko isoisäni sekä isäni elämä ja käyttäytymismallit aukenivat uudella tavalla. Isoisäni oli todella tiukka kasvatuksessaan lapsiaan kohtaan. Perheen tytär lähti jo nuorena ulkomaille isän kovaa kuria karkuun. Asuin myös itse pikkutyttönä isovanhempieni luona ja muistan kuinka kaikki ystäväni pelkäsivät isoisääni. Hän ei kovin puhunut ja murahteli enimmäkseen. Minulle hän oli aina ystävällinen omalla tavallaan.
Hän ei koskaan puhunut sodasta. Silloin en ymmärtänyt miksi, mutta nyt ymmärrän, että kokemus oli aivan liian rankka enää jälkikäteen kestettäväksi. Se oli haudattu syvälle sisälle ja sitä piti piilossa tiukka kuri ja viha ”ryssiä” kohtaan. Hän ei osannut käsitellä asiaa muulla tavalla. Viimeisinä aikoina hän dementoitui ja melko nopeasti siitä, hiipui pois.
Löysin vaarin vahnoja kuvia tänne muistuttamaan, mitä emme toivo koskaan enään näkevämme.
Tuo sodan kauhun energia oli kuitenkin hänen mukanaan aina läsnä. Muut hänen ympärillään saivat siitä osansa kannettavakseen, vaikka eivät ymmärtäneetkään sitä.
Isäni selvisi niistä selittämättömistä sisäisistä tunteistaan ja pahasta olosta sarkastisen huumorin sekä alkoholin avulla. Joskus juopotellessa tuo sisällään pitävä suojamuuri petti ja hän saattoi tulla aggressiiviseksi. Minun isäsuhteeni oikeastaan katkesi, kun muutin pois isovanhempieni luota ollessani 9 vuotias. Isällä on katkeruutta moneen asiaan vaikka hän ei tiedäkään, ettei todelliset syyt ole niissä asioissa.
Hän on kantanut sisäistä vihaa mukanaan läpi elämänsä, tiedostamatta mistä on kysymys. Kun tämä paketti aukesi ymmärrykselleni, näen heidän elämänsä ja syynsä olla sellaisia, kuin ovat paljon selkeämmin. Jokainen tekee parhaansa selvitäkseen elämästä oman historiansa ja kokemustensa kanssa. Ei ole syyllisiä tai vääriä tekoja. On vain ymmärtämättömyyttä siitä mikä kaiken aiheuttaa.
Minun on nyt helppo antaa anteeksi kaikki kokemani ja rakastaa heitä vilpittömästi. Ymmärtäminen on avainasemassa jälleen kerran. Ellen olisi kokenut läpi tuota historian pikaelokuvaa, olisin pysynyt vanhassa ymmärtämättömässä käsityksessäni ikuisesti. Tuominnut isäni välinpitämättömyydestään ja pitänyt isoisääni turhan rankkana kiukkuisena ukkona.
Uskon, että on paljon näitä sodassa mukana olleita ihmisiä, jotka eivät ole kyenneet vapautumaan sen tuomista traumoista ja vapautua niistä. Se on ymmärrettävää. Nyt meillä jälkipolvilla on kuitenkin mahdollisuus olla armollisempia ja vapauttaa se vanha viha geeniperimästämme ja muuttaa maailma sitä kautta rauhanomaisemmaksi. Tietoisuuden kohoaminen antaa meille tämän mahdollisuuden.
Älkää siis syyttäkö tiukkoja tai vaikkapa vihaisia isovanhempianne vaan vapauttakaa myös heidät vapauttamalla itsenne noista raskaista vihan energioista.
Sotahistoria oli vain yksi esimerkki, mutta juuristamme löytyy vaikka mitä kokemuksia, joita ei ole vielä vapautettu. Kaikki syyt siihen mitä tunnemme ja koemme eivät siis ole meidän itsemme aikaansaamia. Energiakin periytyy ja elää kanssamme kaiken aikaa. Tutkikaa juurianne ja sieltä löydätte itsenne.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
