| 26.7.2014 – 18:06 |
Mihin meillä oikein on kiire? Mitä tapahtui sisällölle?
Kun pysähtyy hetkeksi pohtimaan elämän kulkua, ei voi olla huomaamatta, että asiat joita valitsemme ovat pikakaistalla. Tarjonnan myyntikriteerit pohjautuvat nopeuteen, helppouteen ja edullisuuteen. Upeat mielikuvat mainonnassa hyväksytään riippumatta siitä vastaavatko ne todellisuutta.
Haluamme pikaruokaa ja monien tv-ohjelmien pääpaino on siinä kuinka helppoa ja nopeaa sen valmistaminen on. Ei helppoudessa itsessään mitään pahaa ole, mutta mitä on tapahtunut arvoille? Ikäänkuin ruuasta, mikä on meidän elinehto olisi tullut jokin välttämätön paha josta pitää suoriutua mahdollisimman nopeasti. Mielestäni olisi hyvä aika pysähtyä jälleen hetkeksi ja miettiä mille asioille annamme arvoa. Tämä ihmeellinen luontomme, oli se sitten kasvi- tai eläinkuntaa, tarjoaa meille kaiken mitä tarvitsemme tämän fyysisen elämämme ylläpitämiseen. Olemme täysin riippuvaisia siitä. Siitä huolimatta asiasta on muodostunut itsestäänselvyys jolle ei sen enempää arvoa anneta. Ylikuormitamme luontoa surutta ja tuotamme kaikkea yli tarpeidemme. Tuhlaamme sitä arvokasta lahjaa, mikä meillä on. Toisilla on liikaa ja toiset jäävät ilman.
Mitä haluamme tarjota rakkaillemme? Perhe, ystävät tai pelkästään minä itse ansaitsee parempaa. Kaikki täällä planeetallamme on energiaa, jälleen kerran. Energia kantaa mukanaan informaatiota. Meillä on vaikutus kaikkeen ja kaikkiin. Se mihin koskemme saa mukaansa sen informaation mitä koemme juuri sillä hetkellä. Kun valmistan ruokaa siten, että keskityn vain siihen hetkeen ja annan täyden huomioni valmistamiselle, välitän juuri ne tunnetilat mitä koen myös heille, ketkä sitä syövät. Olen kiitollinen jokaisesta ruoka-aineesta joita minulla on mahdollisuus käyttää, annan kaiken rakkauteni itse valmistusprosessille. Ajattelen kunnioituksella heitä, keille saan ruokaa valmistaa ja haluan olla huolellinen tässä kaikessa. Näin toimiessani, annan ravitsevinta ruokaa läheisilleni, mitä maa päällään kantaa. Meidän tunteemme vaikuttavat ravinnon koostumukseen. Kun se on täytetty kiitollisuuden ja rakkauden informaatiolla, kehomme saa tuon saman informaation ja kiittää. Sama koskee itse syömistä. Kun syön keskittyen siihen mitä teen, olen kiitollinen sen tarjoamasta ravinnosta, sen ihanista mauista ja tuoksuista, annan sille sen arvon minkä se ansaitsee. Unohtamatta kiitollisuutta häntä kohtaan, kuka aterian valmisti. Vaikka vain minä itse.
Samalla tavalla tulisi pysähtyä miettimään kaikkia asioita elämässämme. Haluamme kaikkea mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti. Mutta mitä jos lakkaisimme haluamasta ja pysähtyisimme arvostamaan sitä mitä on. Keskittyisimme kiitollisuuteen määrän sijasta.
On ikävää tuottaa pettymys, mutta pikalinjaa elämän täyttymykseen ja tyytyväisyyteen ei ole. Kaikki tämä tulee sitkeällä sisäisellä työllä kohti syvemmän tietoisuuden saavuttamista. Vasta siitä käsin voimme ymmärtää mitä alunperinkään etsimme.
Paljon tarjontaa on myös omien psyykkisten ongelmiemme poistamiseen. Niiden sisäisten rajoittavien tuskaisten tunteiden, jotka häiritsevät hyvinvointiamme. Toisissa kerrotaan jopa, että ”helposti ja hauskasti eikä tarvitse ymmärtää mitään”. Näiden perään me sitten hyökkäämme helppouden ja pelastuksen toivossa.
Nuo menetelmät voivat jopa toimia. Niistä voi saada apua oireen poistamiseen. Kyllä, mutta mitä opimme itsestämme ja elämästä siinä matkalla? Olemme täällä oppiaksemme. Jokainen traumamme ja tunnelukkomme on siinä omalla paikallaan erittäin tärkeästä syystä. Se on siinä odottamassa kärsivällisesti, että tutustumme siihen, opimme ymmärtämään miksi se on siinä ja sitä kautta vapauttamaan sen tehtävästään. Miksi kiirehtisin poistamaan jotain sellaista, mikä yrittää opastaa ja auttaa minua saavuttamaan sen tietoisuuden tässä elämässä, jonka vuoksi olen tänne tullut. Miksi haluaisin pilata oman mahdollisuuteni oppia ja kehittyä?
Tätä ei monesti tule ajatelleeksi. Helppo on niin paljon houkuttelevampi vaihtoehto. Pyydänkin miettimään elämää tältä kannalta. Mitä jos kaikella on todellakin merkitys ja ne ovat siinä erityistä tarkoitusta varten? Ne on siinä opettamassa minua. Eikä kaiken kuulu ollakaan helppoa sillä helppous vie asioilta onnistumisen ilon, oivaltamisen ilon ja se juuri on suuri osa elämän sisältöä.
-Mila Boström-
Jaa:
Seuraa:
