| 3.9.2014 |
Kaikki elämässämme tapahtuva on annettu lahjaksi. Jokainen tilanne, tapahtuma, olosuhde ja tunne sisältää suuren lahjan. Tuo lahja on aina rakkaudellinen. Ainoa syy miksi emme näe tätä on, että emme yksinkertaisesti ymmärrä.
Avataanpa asiaa hieman lisää kuvitteellisen keskustelun muodossa. Fyysinen ”minä” keskusteleen hengen eli ”isän” kanssa.
Minä: Minä niin syvästi rakastan miestäni, en kykene käsittämään, kuinka uudelleen ja uudelleen joudun tilanteeseen, jossa hän halveksii minua ja nuijii minut henkisesti maanrakoon. Tunnen itseni niin huonoksi, arvottomaksi ja riittämättömäksi. En voi isä mitenkään ymmärtää kuinka tämä tuskani olisi mitenkään lahja tai rakkaudellista ja minun parhaakseni.
Isä: Voi lapseni. Sinun kuvauksesi pitää jo sisällään avaimet aarteeseen, joka sinulta jää asiasta näkemättä. Sinulle on tarjottu lahjaa jo useasti, mutta et vielä ole avannut pakettiasi. Koitan selkeyttää asiaa niin, että voisit sen ymmärtää. Minun näkökulmastani teitä on vain yksi. On vain yksi henki/sielu, mikä fyysisestä maailmasta käsin katsottuna on jakautunut valtavaan määrään pienempiä osia (kehoja). Ikäänkuin ne olisivat kaikki erillisiä ja toisistaan erossa. Todellisuudessa kuitenkin olette osa yhtä suurta kokonaisuutta. Koska fyysisestä katsottuna erillisyys on olemassa, uskotte siihen, että muut itsenne osat ovatkin erillisiä ihmisiä joiden sanomisilla ja tekemisillä ei ole mitään tekemistä sinun itsesi kanssa. Uskotte omaan erillisyyteenne niin voimakkaasti, että olette unohtaneet mikä tai kuka olette. Näette itsenne hyvin pienenä lihapalana ja hyvin riippuvaisena kaikesta ja kaikista itsenne ulkopuolella. Kysymys on siis henkisen näkemisen ja ymmärtämisen palauttamisesta ihmistietoisuuteenne. Jokainen näennäisesti toinen ihminen on vain osa sinua itseäsi. Osa mikä näyttää olevan ulkopuolellasi, mutta todellisuudessa teillä ei ole eroa. Kaikki kohtaamasi ihmiset ovat sinun itsesi heijastuksia ja näyttävät sinulle jotain mitä et ilman heitä kykenisi itsestäsi löytämään.
Palataanpa tuohon alkuperäiseen kysymykseesi. Koska myös miehesi on sinulle peili (ehkä vahvin peilisi, sillä olet hänet elämääsi valinnut niin lähelle), hänellä on suuri tehtävä oman kehityksesi kannalta. Kuvailit kysymyksessäsi aivan oikein niitä tunteita mitä hän sinussa herättää: huonous, arvottomuus ja riittämättömyys. Vain tunteilla on merkitystä lahjan löytääksesi. Ei ole merkitystä mitä hän tekee tai sanoo, vain sillä mitä tunnet noiden tilanteiden seurauksena. Jotta voisit ymmärtää lahjasi, on sinun ymmärrettävä miten väärin fyysinen ajattelu tulkitsee elämän tilanteet ja tapahtumat. Fyysisesti ajateltuna analysoidaan vaan tapahtumia, sanoja ja sitä miltä se tuntuu. On joku, joka loukkaa minua ja pilaa elämääni. Hengestä katsottuna on kaksi erillään olevaa palaa, joista molemmat yrittävät esitellä toisilleen niitä osia joita emme itse itsestämme näe.
Siispä tilanteen henkinen tulkinta meneekin näin: Olet rakentanut tiedostamattomaan osaasi käsityksen itsestäsi, joka on väärä ja estää sinua elämästä elämääsi vapaana. Koet suurta arvottomuutta, epävarmuutta ja pelkoa siitä ettet ole rakkauden arvoinen. Tämä kaikki sijaitsee jossain alitajuntasi puolella etkä pääse siihen tietoisen mielesi avulla käsiksi. Näin ollen viisas sielusi tuo elämääsi ihmisiä ja tapahtumia, jotka nostavat sinussa nuo tunteet pintaan, jotta voisit tiedostaa ja tunnistaa ne ja sitä kautta vapautua niistä. Näin miehesi tekee. Ei hän halua sinua vahingoittaa vaan vastaa ainoastaan sinun energeettiseen informaatioosi siitä mitä sinä uskot itsestäsi. Hän ei tee sitä tietoisesti, mutta aina vastaten tismalleen siihen energiaan mitä sinä hänelle välität. Ajattele kuinka vaikean tehtävän hän onkaan valinnut kanssasi. Hän kärsivällisesti toistaa samaa kaavaa niin kauan, että sinä huomaat väärät uskomuksesi itsestäsi ja vapaudut niistä. Sen jälkeen hän voi vapautua tuosta tehtävästään eikä hänen tarvitse enää niitä samoja asioita esitellä. Tästä näkökulmasta katsottuna, kukaan itsemme ulkopuolella ei aiheuta meille mitään ikävää. He vain paljastavat meille omia virheellisiä uskomuksiamme, mitkä toimivat elämämme esteenä. Tästä näkökulmasta ei jää mitään anteeksiannettavaa sillä jokainen on tehnyt vain sen minkä vallitseva tilanne vaati. Se on todellista anteeksiantoa, kun huomaa ettei mitään anteeksiannettavaa edes ollut. Näin syyllisyys poistuu ja elämä aukeaa uudella tavalla. Voit olla kiitollinen, että elämässäsi on ihmisiä, jotka auliisti auttavat sinua tunnistamaan itsesi.
Tiedän, että tämä vaatii sinulta paljon harjoittelua ja harhaisen egosi ylittämistä, mutta pidä pohjalla luja usko isääsi ja viisaaseen elämänmahdollisuuteen. Sinä olet jo täydellinen, puhdasta rakkautta ja sinun elämänkokemisesi on lahja. Kärsimyksen ja tuskan olet itse luonut uskomalla kaikkeen siihen mikä ei ole totta. Jätä itsesi kehittämät lahjakorvikkeet ja hyväksy isäsi ikuinen rakkaus. Mitään muita lahjoja et tarvitse.
Minä: Kiitos isä. Kuinka väärin olenkaan ymmärtänyt asiat koko elämäni. Nyt näen täysin uudessa valossa kaiken, mitä olen elämässäni kokenut ja kohdannut. Valtava taakka putosi harteiltani ja ymmärrän elämän nerouden. Noiden itseäni kohtaan tuntemieni tunteiden syvempi kohtaaminen oli tuskallista, mutta sallien sen tapahtua tuo tuska vapautui minusta. Ymmärrän nyt mitä mieheni on minulle esitellyt ja kuinka pahalta se on tuntunut myös hänestä. Hän aina sanoi, ettei tiennyt miksi niin käyttäytyi enkä minä uskonut häntä. Nyt ymmärrän miksi hän ei tiennyt. Minähän suorastaan pakotin hänet siihen tietämättäni. Nyt meidän suhteemme on jo muuttunut. Kun minä vapauduin omista peloistani niin, hän ikään kuin muuttui silmissäni. Ymmärrän myös nyt, että vain minä voin muuttaa itseäni ja sen seurauksena kaikki ympärilläni muuttuu. Työ jatkuu ja paljon löydettävää on vielä, mutta nyt minä tiedän mistä on kysymys, kun kohtaan ikävän tilanteen. Elämäni tuntuu aivan erilaiselta ja jokainen päivä on seikkailu. Kuljen uteliaana näkemään, mitä tänään voin oppia. Kiitos isä! Lupaan etten enää jätä yhtään pakettia avaamatta, vaan etsin kunnes löydän avaimen sisältäni.
—-
Kaikki tuntemuksemme ja määritelmämme joita kerromme toisista ihmisistä, ovat vain kuvauksia siitä mitä tunnemme itseämme kohtaan. Riippumatta siitä ovatko ne hyviä tai huonoja. Tarkkailkaa mitä itsestänne ajattelette myös muiden kautta ja tehkää tarvittavat muutokset. Silmämme eivät sattumalta sijaitse kasvoissa. Ilman peiliä näemme vain kehomme ja raajamme joiden pohjalta emme vielä muodosta erityistä persoonaa. Meidän ei kuuluisikaan katsella itse keksimäämme peiliin ja sieltä heijastuvaa omaa kuvaa, vaan tarkoitus on nähdä itsemme jokaisessa toisessa ihmisessä, eläimessä ja luonnossa. Silloin emme vertaisi itseämme muihin emmekä pitäisi tällaista erillisyyttä yllä. Olemme kuitenkin kasvomme nähneet ja siitä lähtien olemme kokeneet olevamme erilainen kun muut. Riko lasiset peilisi, jotka tarjoavat vain heijastuksen todellisesta ja astu oikeaan elämään kohtaamaan itseäsi aitojen peilikuviesi kautta. Rakastamalla näet totuuden.
Terveisiä peilisaliin – yhdestä tosiaan on moneksi!
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
