Elämän kokeminen on. Siinä kaikki mitä oikeastaan voidaan siitä sanoa.
Ihmisenä meille annetaan keho, jonka avulla energiaympäristö saa havainnot aikaan.
Tullessamme kehoksi, meillä on jo kaikki, mitä kokemiseen tarvitaan. Synnymme tyhjän valkokankaan äärelle väripaletin ja siveltimien kera. Siitä lähtien ryhdymme vähitellen värittämään siihen sisältöä. Sisältö muodostuu aistihavaintojen, ajatusten ja tunteiden avulla. Ne ovat elämän sisällön maalaustarvikkeet.
Sen sijaan, että maalaisimme mielekkään maailman ja nauttisimme maalaamisesta, me maalaamme muilta opittujen kaavojen mukaan. Koitamme etsiä sisältöä siitä mitä muut ovat luoneet, emmekä huomaa luovamme itse. Etsimme elämän merkitystä erilaisista uskomuksista ja olemassa olevista ajatusmalleista emmekä huomaa, että merkitys on juuri siinä, mille sen annamme. Kaikki mitä havaitsemme ja miten sitä hyödynnämme muodostaa elämän kokemuksen merkityksen. Se ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan missään ulkopuolellamme. Tulemme maailmaan tuomaan sille merkityksen, mutta etsimme sitä sieltä missä sitä ei vielä ole. Jokainen maalaa oman taulunsa ja muodostaa oman merkityksensä. Emme voi käyttää muiden tauluja oman merkityksemme luomiseen. Emme voi edes kysyä toisilta, millainen minun tauluni tulisi olla. Kukaan muu ei kykene tietämään. Jokaisella on täysin ainutlaatuinen ja yksilöllinen kuva rakennettavanaan. Silti teemme kaikkea edellä mainittua.
Elämän merkitystä näytetään meille joka hetkessä, mutta katsomme sen ohi. Emme katso sitä mitä on, vaan katsomme sitä, mitä vielä puuttuu. Olemme unohtaneet, miksi olemme täällä ja ohitamme sen ainoan löydettävissä olevan merkityksen. Tarvitseminen ja haluaminen saa meidät ohittamaan ainoan havaittavan todellisuuden `tässä ja nyt´ hetkessä.
Värittäessämme tauluamme, emme tee siitä sellaista mitä todella haluaisimme vaan teemme siitä sellaisen, minkä kuvittelemme toisten haluavan nähdä meiltä. Väritämme ja esittelemme muille odottaen heidän hyväksyntäänsä. Suoritamme elämäämme muita varten, ja varsinainen merkitys jää havaitsematta. Etsivän elämä kuluu hukkaan. Katso missä olet ja erota mukanasi tuomat työkalut, maalaamastasi taulusta. Silloin pääset jälleen alkuun. Me maalaamme tauluamme jatkuvasti, mutta luulemme taulun olevan totuus. Katsomme omaa luomustamme ja pidämme sitä originaalina. Aistit, ajattelu ja tunteet maalaavat pelkästään yksilöllistä sisältöä kehon kokemukseen, mutta se ei ole totuus eikä sitä tulisi sekoittaa siihen. Merkitys on jokaisessa ajatuksessa, teossa, tunteessa ja aistimuksessa. Katso niitä suoraan ennen kuin niihin liittyy sukupolvelta toiselle perityt tarinat, määritykset ja uskomukset. Mikään ei ole sitä miltä se näyttää tai vastaa sitä, millaiseksi olemme sen määrittäneet. Riisu vanhat perityt ja opitut vaatteet pois suoran havainnon päältä, ja pääset värittämään sisältösi sellaiseksi, kuin se sinulle maalattavaksi annetaan.
Tietoisuus haluaa kokea luomistaan ja se tapahtuu tämän fyysisen elämänkokemuksen kautta. Siirrä erillisyyttä ylläpitävä egomieli minä-rakennelmansa kanssa pois tekijän roolista, ja tietoisuus avautuu ohjaamaan. Kaikki ajatusvirta, mikä ymmärryksemme läpi virtaa, on pelkästään vesiliukoista maalia.
Se ei ole kestävää eikä pysyvää. Se ei voi määrittää mitään todellista, mutta värien kanssa voi leikkiä ja luoda aisteja miellyttävää ympäristöä ja sisältöä kokemukseensa. Uskottuina ajatukset saavat meidät värittämään myös sellaista, mitä emme haluaisi kokea. Käytä ajattelua, mutta älä pidä sitä totena.
Herää unitilasta ja ryhdy tietoiseksi luojaksi. Mitään muuta elämän tarkoitusta et tule löytämään, joka kestäisi totuuden valon. Uskomuksia voit aikaan saada kosoltikin.
Katso totuutta, luo ja elä. Se on tässä ja nyt.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
