Tärkeintä on hyväksyä se mikä on. Uskaltaa olla rehellinen oma itsensä ja löytää ymmärrys ja voima sisältään.
Pelko saa meidät piilottamaan tunteita, esittämään rohkeaa silloinkin, kun ei jaksaisi. Kaipaamme muiden hyväksyntää niin kovin, että kätkemme sisällemme kaiken, mitä emme usko toisten hyväksyvän. Mutta niin tekevät muutkin. Hyväksyttävän ihmisen roolin ylläpitäminen on erittäin raskasta ja se syö suuren siivun onnestamme. Kun pysähdymme ja aloitamme matkamme itseemme, alkaa nuo piilotetut pelot paljastua alitajunnan puolelta. Ratkaisevaa on tehdä päätös. Minä haluan tietää mikä elämääni rajoittaa ja tunnistaa sen kaikki tekijät. Ja kas, toiveeni toteutukoon. Henkinen matka minuun on alkanut.
Ensin asioita on hankalaa ymmärtää, mutta vähitellen huomaa käsittävänsä miksi erilaisia haasteita lyödään eteen. Valitsin oppia joten opin. Universumi tarjoilee keinot miten huomata, millaisiin käsitteisiin on oman minäkuvansa kytkenyt. Se paljastaa ne tuomalla eteen ihmisiä ja tilanteita, jotka osoittavat ne meille. Maailman ongelmat löytyvät itsestämme. Se tulee vain hyväksyä. Kuulostaa helpolta, mutta käytännössä vaatii harjoittelua.
Olen elämäni aikana tehnyt kaikenlaista. Ollut eri aloilla ja oppinut asiat nopeasti. Silti jotain on puuttunut. En ole löytänyt sisäistä intohimoani. Sitä paloa, mikä saa tekemään samat asiat aina uudelleen ja uudelleen riippumatta mistään. Olen siis etsinyt ja kokeillut, löytämättä. Nyt vasta tiedän, että syy siihen oli siinä, etten ollut vielä löytänyt itseäni. Tuo palo löytyy sisältä. Se on palo elämää itseään kohtaan. Kiitollisuus siitä, että saa kokea tämän elämän moninaisuuden. Vasta silloin voi ymmärtää merkityksen itsensä ulkopuolellakin.
Nyt teen sitä, mikä antaa sisällön. Sisällön tekee se, että voi jakaa sen ymmärryksen, mikä on auttanut itseäni. Voi antaa jotain, mikä saattaa auttaa muita. Tärkeää on vain se, mitä voimme tehdä toistemme eteen.
Todellinen rehellisyys itselle löytyy vasta itsensä tunnistamisen kautta. Vasta silloin voi tunnistaa olevansa vilpitön elämässään. Sitä ennen pääosin valehtelee myös itselleen. Tekee kompromisseja miellyttääkseen muita tai saavuttaakseen omia tavoitteitaan. Tämän harjoittelu on vaatinut paljon aikaa ja monia virheitä. Elämä kyllä osoittaa väärän suunnan jos on kuulolla.
Nyt on hyvä ottaa esille raha. Se on suurin ja haastavin minäkuvan rakentaja tässä maailmassa. Kaikki on niin sidoksissa tuohon käsitteeseen, ettei sitä edes ihminen itse huomaa. Kaiken arvo mitataan rahan kautta ja sen puute saa ihmiset tuntemaan itsensä arvottomaksi. Minun elämästäni on nypitty säije kerrallaan pois ne tekijät joihin egoni oli kiinnittynyt. Olen ollut kovapäinen oppija, joten on selvää, että myös koulutus on ollut kovakätistä. Tarvitaan kunnon isku takaraivoon ennen kuin asian huomaa.
Jos teen jotain saadakseni jotain, teen asioita päämäärän vuoksi. Sen sijaan ensin pitää löytää sisältään vilpitön halu antaa ja jakaa jotain arvokasta muille ja nauttia matkasta, jonka palkintona lopputulos syntyy. Ei se mitä tekee vaan se mistä syistä tekee. Ei ole ihan helppoa varsinkin jos taloudellinen tilanne on heikko. Miten ihmeessä pystyä olemaan ajattelematta puutetta, kun puute kerran juuri nyt on?
Sen voi löytää vain hyväksymällä sen mikä on. Hyväksymällä täysin sen, ettei nyt ole mitään eikä tiedä muuttuuko tilanne. Samalla pitää löytää ne tunteet, mitkä herää tuota puutetta kohtaan. Mahdollisesti arvottomuus, riittämättömyys, huonommuus jne. Ne tunteet paljastavat, että olen kiinnittänyt oman arvoni materiaan. Raha ei ole mitään sen enempää, kun mikään muukaan materia. Se mikä minä olen, säilyy vaikka maailma vietäisi minulta pois. Niin puhtaaksi pitää tulla.
Tällä hetkellä aamuyöllä, istun ja kirjoitan tätä. Näen reitin miten tulin tähän. Ymmärrän mitä elämä on opettanut. Vuonna 2011 perustin yritykseni ystäväni kanssa. Otimme lainaa ja uskoimme ideaan. Vähitellen kuitenkin tuli erilaisia esteitä eteen. Monet asiat toimivat ensin, mutta sitten tuli ongelmia. Meistä riippumattomia, mutta meille välttämättömiä. Pala kerrallaan osa toiminnasta leikkautui pois kunnes piti tehdä päätös jättää asia sikseen. Taistelin pitkään pelon ja huolen kanssa. Olin tehnyt työtä palkatta vuodesta 2011 ja nyt sekään ei riittänyt. Tuona aikana kaikki rippeet omanarvontunteesta rahan suhteen on revitty irti.
Se on vaatinut valtavaa nöyrtymistä itselleen, kun on aina ollut ”minä pärjään kyllä itse” tyyppiä. Yrittäjänä ei kuulu minkään tuen piiriin joten sellaisia vaihtoehtoja ei edes kannata vilkuilla. Ystävät ovat auttaneet välillä ja se on paljastanut, kuinka vaikeaa onkaan ottaa vastaan apua. Tämä jälleen osoittaa, että oma arvomaailma on ollut täysin kiinni väärissä asioissa. Rakkaus ja kunnioitus itseä kohtaan on ensimmäinen korjattava asia.
Vähitellen oppii hyväksymään sen mikä on. Yritykselle kyllä löytyi uusi suunta itsestään. Tulevasta en tiedä vielä mitään. Siitä huolimatta hyväksyn sen mikä on. En tiedä miten asiat selviävät, mutta se on elämän luonne. Emme me koskaan todella tiedä. Yritämme tietää ja pakottaa asioita jonkinlaisiksi, mutta se vain tekee tiestä raskaan. On tärkeää tietää mitä haluaa, mutta matkasta on laskettava irti. Emme voi tietää miten se tulee tapahtumaan.
Nyt katson tilannetta siten, että olen kiitollinen siitä, että saan tehdä sitä mihin minut on ohjattu ja antaa jotain muille. Se mihin se vie tai mitä se tuo, on täysin minun tietämiseni ulkopuolella. Ja hyväksyn sen. Tavoitteiden kaatuminen tai mikään muukaan elämän tapahtuma tai asia ei koskaan tee ihmisestä huonoa tai epäonnistujaa. Kaikki tapahtumat tapahtuvat vain, jotta oppisimme ja huomaisimme, että olemme pyrkineet jonnekin minne meidän ei ole tarkoitus mennä. Ne saa meidät huomaamaan jos toimimme vääristä tarkoitusperistä ja itsekkäistä lähtökohdista. Yksi tapahtuma sisältää monta viestiä.
Ihminen on jatkuvasti huolissaan kaikesta. Stressaa pienimmästäkin asiasta. Kaikki tämä johtuu siitä, että emme hyväksy sitä mikä on ja yritämme muuttaa sen muuksi. Mutta se ei muutu juuri nyt. Jotta se voisi edes muuttua, on sen muuttamispyrkimyksestä laskettava irti tässä nyt hetkessä. On hyväksyttävä mikä on. Vasta silloin se on vapaa muuttumaan.
Voimme kohdata elämän kaikkine tilanteineen rauhasta käsin, kun hyväksymme sen mikä on. Voimme toki olla myös hyväksymättä, mutta se tekee matkasta tuskaisen. Se mikä juuri nyt on, ei tässä hetkessä muutu vaikka kokisimme ja ajattelisimme mitä. Siksi on viisainta nähdä se sellaisena kun se on ja antaa olla.
Teen sen minkä voin, mutta teen pelottomuudesta käsin. Se on vain asia, jonka kohtaan ja uteliaana seuraan mihin kaikki vie. Kärsimyksen tuo vain virheellinen ajatus ja tilanteen tulkinta johon uskomme.
Elämän edessä on uskallettava olla alasti. Ilman peitetarinoita ja esittämistä. On oltava kyllin hyvä itselle. Vasta silloin on vapaa ja silloin olosuhteet eivät ole onnellisuuden este. Se mitä kukaan muu ajattelee minusta, ei voi koskaan viedä pois sitä arvoa, mikä jokaisella meillä on.
Vain minä voin määritellä itseni.
-Mila Boström-
Jaa:
Seuraa:
