Katsomisen/havainnoinnin ja ajattelun ero

Katsomisen eli suoran havainnoinnin ja ajattelun ero

Toistan jälleen aihetta, sillä se on osoittautunut uudelleen ja uudelleen tärkeimmäksi oivallukseksi ja portin avaajaksi heräämisen polulla.
Moni on varmasti jo kuullut lausahduksia ”Minua ei ole”, ”minä on illuusio”, ”minä on fiktiivinen hahmo”.
Harva kuitenkaan kokee näin, vaikka älyllisesti jo ymmärtäisikin mihin sillä viitataan.
Asian havaitsemiseksi ja selkeyttämiseksi on olemassa keino, jossa niin sanottu ”opas” ohjaa keskustelun kautta ”asiakasta” oivaltamaan ja kokemaan asian itse. Kansainvälisellä Liberation Unleashed –foorumilla, näitä opastus prosesseja käydään läpi eri kielillä. Rekisteröityminen on ilmaista ja vapaaehtoiset oppaat auttavat löytämään eron kuvitellun ajattelun ja havaittavissa olevan ilmenemisen eron.
Tämä vie ensimmäiseen askeleeseen ihmisyyden niin sanotusta unitilan kaltaisesta ajattelusta ja uskomuksista kohti selkeää erottelukykyä sekä uskomusten purkamista.

Oikeaa tapaa katsoa on ensin hankalaa löytää, sillä ajattelumme on täysin sekaantunut suoriin havaintoihin eikä kuviteltuja merkityksiä tahdo kyetä tunnistamaan siitä, mitä todella on.
Osoittamalla oikeita kohtia ja esittämällä kysymyksiä, jotka ohjaavat fokusoitumaan vain havainnointiin, asia kuitenkin avautuu vähitellen. Toisilla nopeammin ja toisilla aikaa voi kulua pidempään.
Pääasia on olla antamatta periksi, vaikka turhautumista ilmenisi.
Kyseessä on paluu tunnistamaan, mikä kaikki elämää kuvaava on tullut matkaamme muilta opittuina käsitteinä joihin olemme oppineet uskomaan. Samalla paljastuu mikä kaikki nojaa pelkästään uskomusten varassa, vaikka koemme tietävämme asioiden olevan ajattelemallamme tavalla.
Tarkoitus ei ole luoda yhtäkään uutta uskomusta, eikä mitään valmiiksi annettua vastausta. Oikeat osoitukset vievät ihmisen tarkastelemaan asiaa itse niin, että oivallus syntyy oman kokemisen kautta.
Kyseessä ei siis ole uuden vaihtoehtoisen opin syöttämisestä kaiken vanhan rinnalle vaan kyseenalaistava itsetutkiskelu, jonka avulla huomaa, mikä kaikki on kulkeutunut mukana vain uskon varassa.
Paluu yksinkertaisuuteen, jonka jälkeen kaikkea jo opittua voi käyttää huoletta edelleen, mutta nyt tietoisesti pitämättä sitä totena ja sen kautta samaistumatta käsityksiinsä.

Suoralla havainnoinnilla tarkoitetaan sitä aistien kautta havaittavaa informaatiota, ennen kuin millekään on annettu mitään yhdessä sovittua ja opittua selitystä. Tämä on hyvin kriittinen vaihe, sillä ajatus vie helposti arvioimaan kaikkea siihen liittyvää ja karkaa käsitemaailmaansa. Siksi tarvitaan opasta, joka palauttaa rönsyilevät ajatusvirrat takaisin siihen, mitä ainoastaan tulisi havainnoida.

Aistien avulla havaittavat suorat havainnot ovat:

Värejä näkyy (kaikki muu on tämän havainnon päälle kehitettyä ja opittua nimeämistä merkityksineen)
Ääniä kuuluu (kaikki se mikä kertoo mikä ääni on kyseessä tai mistä se on lähtöisin on jälleen opittua ilmaisua)
Tuoksuja tuoksuu (kaikki muu tämän toteamisen päälle, on jälleen opittua)
Makuja maistuu (Loput ovat vain kuvailemassa makujen laatuja ja mielekkyyksiä)
Tunteita tuntuu (Erilaisille tunteille on annettu nimet sekä kuvaamaan niiden laatua)
Tuntemuksia tuntuu (Myös fyysisille tuntemuksille olemme oppineet antamaan merkitykset)
Tämän lisäksi voidaan sanoa, että ajattelua tapahtuu.

Kaikki sulkuihin kirjoitettu ovat ihmisen kehittämiä merkityksiä ja nimeämisiä, joiden tarkoitus olisi helpottaa kommunikointia. Se kaikki on pelkästään sanallisen kommunikoinnin mahdollistamiseksi, ei totuutena pidettäväksi.
Lisäksi käytäntöön liittyvät opit, kuten miten ruokaa valmistetaan, miten tuli sytytetään, miten materiaalit toimivat ja miten talo rakennetaan, ovat kokemisemme kannalta hyödyllistä oppia.
Näitä oppeja emme kuitenkaan kiinnitä minuuteemme, vaan ne pelkästään palvelevat tässä fyysisessä ympäristössä toimimisen mahdollistamiseksi.

Katsomisen tarkoitus on käydä kiinni kaikkiin käsitteisiin, jotka kohdistuvat johonkin sellaiseen, jota ei ole aistein havaittavissa. Jos emme oivalla tätä eroa ja erottelukykyä, samaistumme automaattisesti ajattelumme tuottamiin uskomuksiin ja tarinoihin ja pidämme niitä totena elämän suhteen.
Arviointikykymme pohjautuu pääosin pelkkiin olettamuksiin ja tietämisen luulemisiin elämän ja havaitun suhteen. Emme edes huomaa, että näin tapahtuu sillä emme ole koskaan tulleet kyseenalaistaneeksi sen kaikkea hallitsevan ”minän” olemassaoloa.
Tällä hetkellä näen sen tärkeimmäksi oivallukseksi, kun ihmistä viedään henkistä ns. heräämistä kohden.
Niin kauan, kuin minä on uskottuna erillisenä oman elämän erityisenä kokijana, ei meillä ole mahdollisuutta vapautua väärien käsitystemme tarjoamasta kärsimyksestä, tyytymättömyydestä, reagoinnista, epäkohdista, arvostelusta, tuomitsemisesta, syyllisyydestä ja kaikista niistä tunteista, joita emme haluaisi kokea. Meillä on hyvin syvään koodattu uskomus, että elämän kokemisen ja asioiden hoitumisen suhteen tarvitaan tämä erityinen persoona, jonka vastuulla elämän tapahtuminen on.

Uskomalla fiktiivisiin ja perusteettomiin ajatusmalleihimme tulkintoineen, emme huomaa, että juuri niistä johtuen kaikki on raskasta ja tyytymättömyys ilmenee.
Me emme koe maailmaa tapahtumineen tai toisia ihmisiä sellaisina, kuin he ovat. Kaikki havaintomme ovat värittyneet omien ajatusmalliemme mukaisiksi, joiden avulla teemme johtopäätöksiä ja tulkintoja siitä, mitä mikäkin havaittu tarkoittaa. Kuuntelemme sanoja, mutta emme ymmärrä mitä ne todella ilmaisevat.
Kuulemme vain omat ajatuksemme toisten ihmisten sanojen suhteen. Ne joko miellyttää tai ei miellytä. Reagointimme on näihin uskottuihin määrityksiin pohjautuvia.

Kun kyse on tulkinnasta, niin mitkään ajatusmallimme eivät ole totta tai varmoja. Silti uskomme niiden olevan, joten luomme todellisuuden päälle oman kuvitteellisen versiomme todellisuudesta ja aito jää näkemättä. Olemme eksyneet elämään ajatuksissamme, emme siinä mitä oikeasti ilmenee.
Se mitä aistihavaintomme havaitsevat, ilmenee, mutta se kaikki tarina millä havaintoa kuvaamme, on vain mielikuvituksen fiktiivistä tarinaa. Totuus ei ole sanoissa.
Moni ihminen ilmaisee pahoinvointia, tyytymättömyyttä, kärsimystä, eri tilanteiden tuomia arvottomuuden ja riittämättömyyden tunteitaan. He kokevat tuomitsemista, väärinkohtelua ja valtavasti kaikkea, mikä ei todellakaan tunnu mielekkäältä. Silti harva on valmis kyseenalaistamaan sitä, mikä tämän kaiken saa aikaan. Mieluummin puhutaan asioista, jotka eivät miellytä ja tyydytään olemaan olosuhteiden uhrina vaikka se tuottaakin tuskaa. Jätämme mieluummin aiheuttajan jonnekin muualle, kuin käännymme sisäänpäin tutkimaan omia ajatus- ja uskomusmallejamme. Tämä johtuu siitä, että se ohjelma, mikä sen tyyppistä ajattelua pyörittää on niin tuttu ja turvallinen. Minuuden arvot ovat täysin kiinni kaikissa käsitteissä, joita pidämme arvossa. Jos niitä uhataan, koemme sen hyökkäyksenä itseämme vastaan.

Jos ryhtyisimme etsimään ja tarkistamaan, että mistä tuo kaikkea pyörittävä ja erilaisia arvoja haaliva minä todella sijaitsee, alkaisi sen vaikutusvalta vähitellen murenemaan.
Olemme nimenneet kaiken havaitun. Irrottaneet muodot ja asiat kokonaisuudesta ja kuvailemme kaikkea sanoin. Näemme pallon, kupin, pöydän puun, meren, talon….. nämä kaikki ovat kommunikoinnin avuksi, että kykenemme ymmärtämään toisiamme puhumisen kautta.
Mutta kun kyseessä on ilmaisut, jotka tulkitsemme henkilökohtaisiksi, reagoimme välittömästi. Tunnemme onnea tai loukkausta. Olemme täysin tunteidemme armoilla, jos minää määrittävät näkemykset eivät ole hyväksyttäviä omassa uskomusjärjestelmässä.

Tästä kaikesta voi vapautua. Mikään ei todellakaan ole henkilökohtaista. Henkilökohtaisuus on pelkkä uskomus, joka pitää kuvitteellista minää kasassa. Kun minä paljastetaan pelkäksi uskomuskombinaatioksi eikä sitä todella ole löydettävissä mistään, tulemme vakuuttuneeksi sen kuvitteellisesta ilmenemisestä, jonka jälkeen kaikki, mikä on ollut herkkänä reagoimaan sitä uhkaaviin sanoihin, haihtuvat merkityksettöminä siihen tyhjyyteen, josta ne tulivatkin.
Tämä on lopulta pieni vaivannäkö jos on kyllästynyt kokemaan draamaa ja tyytymättömyyttä.
Jostain syystä kyseessä on se meille kaikkein kallisarvoisin uskomus, joten vain harva lopulta lähtee aisaa todella katsomaan. Ego on luonut niin monimutkaisen ja kattavan uskomusjärjestelmän tulkitsemaan elämää, itseään, tapahtumia ja muita, että vaatii sisäistä paloa ja sinnikkyyttä murtautua läpi opitusta ajattelusta vaikka vastustusta ja pelkoakin saattaa ilmetä.

Jos kuitenkin haluat oivaltaa olomuotosi totuuden, muuttuu koko elämäsi kohti tietoisempaa kokemista.
Jos olet valmis ja sisäinen palosi etsii totuutta ja on kyllästynyt valheeseen, rekisteröidy foorumille ja käy prosessi läpi. Mitään et menetä, mutta saatat löytää uuden vapaan elämän.
Sivusto löytyy täältä ja eniten oppaita löytyy englannin kielellä. Myös muita kieliä tarjolla.
Rohkaise mielesi ja käy itsetutkinta läpi niin, että voit vihdoin sanoa, että näet mikä on elämäsi vaikeudet saanut aikaan ja opit vähitellen näkemään, miten tämä energiamaailma oikeasti toimii tietoisella tasolla.
Suuri taakka vastuuta ja se, että luulee minän huolehtivan kaikesta, jotta asiat hoituvat ja selviämme elämästämme, putoaa pois tarpeettomana. Kaikki tapahtuu, hoituu ja tulee tehtyä täysin helposti ilman stressiä ja pakkoja. Se miten asiat etenevät tähän pisteeseen juuri sinun kohdallasi, on yksilöllinen prosessi.
Mutta on aivan varmaa, että eteneminen lähtee käyntiin, kun syvä havaintoon pohjautuva oivallus asian suhteen tapahtuu. Foorumilla on tuhansia kiitollisia ihmisiä, joiden elämä on saanut uuden suunnan.

Foorumi löytyy täältä:
https://www.liberationunleashed.com

Jos haluat, voit lukea englannin kielisen kirjan Gateless Gatecrashers pdf-muosossa täältä:
http://www.liberationunleashed.com/PDF/Gateless_Gatecrashers.pdf
Siitä saat käsitystä ja esimerkkejä millaisesta keskusteluprosessista on kyse. Myös foorumilta pääsee lukemaan käytyjä ja käynnissä olevia keskusteluita.

Tervetuloa mukaan totuuden oivaltamiseen <3

Jaa: Facebooktwitterlinkedinmail
Seuraa: Facebooktwitterlinkedinyoutubeinstagram
Bookmark the permalink.

Comments are closed.