Totuuden oivaltaminen kuvastanee parhaiten sanallisessa muodossa prosessia, jota yleisesti kutsutaan henkiseksi tieksi. Kyseessä on hyvin yksinkertainen oivallus ja sen myötä syntyvä kokeminen.
Se on aivan liian yksinkertainen monimutkaiselle mielellemme, ja siksi asian ympärille onkin muodostunut suorastaan menetelmien ja metodien loputon viidakko.
Mieli on luova ja ajattelu loputonta. Se saa ideoita ja oivalluksia lähes kaikesta. Kun ymmärrys kohtaa jonkin näkökulman, mikä tuntuu uudelta upealta oivallukselta, liittyy seuraan heti uskomus, että nyt olen oivaltanut jotain, mikä muuttaa elämäni. Näitä hetkiä on varmasti jokainen etsijä kohdannut, kunnes tulee seuraava ja sitä seuraava. Etsijä jatkaa matkaansa kahlaten läpi kirjallisuutta, lukemattomia määriä. On kursseja ja satoja erilaisia menetelmiä, joiden avulla luvataan hyvinvoinnin paranevan ja paremman version itsestä löytyvän. Mukaan liitetään mahdollisesti mystiikkaa, taikaesineitä ja maagisia rituaaleja.
Tällä hetkellä korostetuimpina ja samalla oivallusta eniten estävinä ohjenuorina, ovat kehotukset tavoitella positiivisuutta, rakkautta, iloa ja onnellisuutta. Mitä enemmän näitä kohden pyrit, sen henkisempi olet ja pian valaistuminen koittaa. Mikään ei voi olla kauempana totuudesta.
Sana valaistuminen pitäisi kokonaan kieltää, sillä siihen liittyy jo valtava määrä erilaisia uskomuksia ja käsityksiä siitä, mitä se tarkoittaa. Ei ole ensimmäistäkään tapaa kuvailla sen merkitystä, luomatta jo harhaanjohtavaa illuusiota koko asian suhteen.
Henkisyydestä on tullut uusi trendikäs harrastus, jonka avulla ego rakentaa hyvän ihmisen harhaista minäkuvaa. Kollektiivisessa uskomusjärjestelmässä eli harhaa ylläpitävällä ego-mielellä on valtava tarve pitää erillisen minä-persoonan erityisyyttä yllä.
Tämän seurauksena entistä syvempi epäaitous on astunut kuvaan. Facebookissa tai muissa sosiaalisissa medioissa, uskalletaan esitellä vain ns. hyväksytyiksi tunteiksi, piirteiksi ja ominaisuuksiksi luokiteltuja tunteita ja elämäntilanteita. Kaikki esittelevät toinen toistaan upeampia elämyksiä ja onnistumisiaan. Onko asian laita näin tunnetasolla, onkin sitten täysin toinen asia. Kaikki osoittaa, että yhä suurempi joukko ihmisiä voi entistä huonommin. On masennusta, yksinäisyyttä, riittämättömyyttä ja ilottomuutta. Tämän maksimoi hienosti se, että katsoo sosiaalisista medioista muiden esittelemiä onnistumisia. Se herättää entistä suuremman riittämättömyydentunteen ja saa ihmisen vetäytymään syvemmälle kuoreensa.
Maskit vain vahvistuvat, vaikka niistä tulisi vapautua. Pelko pitää meidät kiinni teatterissamme. Pelko ettei meitä hyväksytä sellaisina kuin olemme.
Jokaisella on kaikki ihmisessä ilmenevät tunneskaalat, eivätkä ne katoa teeskentelemällä, ettei niitä olisi. Aitoudelle sen kaikissa muodoissaan olisikin nyt kysyntää. Teeskentely välittyy läpi, vaikka ei itse niin uskoisikaan. Ihmiset, jotka ovat herkkiä aistimaan, huomaavat todellisen viestin roolien läpi.
Se tuntuu epärehellisyydeltä. Miksi esittää? Eikö huonoina hetkinä juuri tarvita tukea? Missä on aito myötätunto ja hyväksyminen positiivisuuden esittämisen sijaan?
”Sodassa kaikki keinot ovat sallittuja” ilmaisua voidaan myös käyttää mielessämme käytävästä totuuden ja harhan välisestä kamppailusta. Tunnemme oman sisäisen vihollisemme niin huonosti, että lankeamme tukemaan sen tavoitteita, uskoen toimivamme totuutta kohden. Harhaanjohdamme itse itseämme ja samalla jaamme samaa muilleJos kohtaamme oppeja, jotka tekevät suuren vaikutuksen itseemme ja tunnemme löytäneemme juuri oikean keinon ymmärtää mistä tässä kaikessa on kysymys, voimme olla varmoja, ettei asian laita ole niin.
Siinä oivalluksen huumassa rakennamme käsityksistä oman huikean versiomme ja ryhdymme opastamaan muita ymmärtämään saman. Ongelman ydin piileekin juuri ymmärtämisessä. Yritämme itse ymmärtää asioita ja saada myös muita ymmärtämään saman, vaikka ymmärryksen kautta ei voi totuuden oivaltamista lähestyä. Ymmärrys on seurausta kokemisesta ja tulee vasta kokemisen seurauksena. Toinen ongelma on tarinat joiden avulla erilaisia metodeja kuvaillaan ymmärrettäviksi. Jos kykenen ymmärtämään asian ja se tuntuu oivalliselta, olen jo luonut uskomuksen ja käsityksen jostain sellaisesta, josta sitä ei voi luoda.
Totuuden oivaltaminen, herääminen, egon harhan läpäiseminen, valaistuminen tai miksi sitä ikinä haluaakaan kutsua, ei ole millään tasolla itsensä kehittämisen keino. Se ei ole tulemista paremmaksi itseksi tai arvokkaammaksi versioksi ihmisenä. Se on jotain täysin päinvastaista. Se on kaiken sen menettämistä, mitä mielemme ajatuksineen on saanut meidät uskomaan. Sitä ei saavuteta rakkauteen pyrkimällä vaan pelkonsa kohtaamalla. Se ei tule positiivisuuden seurauksena, vaan koko ihmisyydessä ilmenevien tunneskaalojen hyväksymisellä tasavertaisina. Kun jokainen tunne on samanarvoinen ja kaiken on valmis tuntemaan läpi juuri sellaisena, kuin ne ilmenevät, sekä riisumalla niiden ympäriltä niille annetut ajatusten muovaamat selitykset, alkaa harhan verhoa ylläpitävien voimien valta heikkenemään. Mitään tunnetta ei arvoteta toista paremmaksi tai huonommaksi, eikä kuvitella mielekkäiden tunteiden olevan tietoisuustason korkeusmittari.
Matkaamalla sisäisen pimeytemme läpi, voimme oivaltaa totuuden. Kuten yö seuraa päivää, emme voi myöskään omassa olemuksessamme tavoitella vain toista. On valittava sekä että, eikä joko tai.
Tietoisuus vallitsee jatkuvasti. Se on pysyvä kaiken sisällään pitävä olemassaolon ylläpitäjä.
Siinä ei ole tasoja. Ainoa työ, mikä vaaditaan, on raivata mieli puhtaaksi egon tarinoista. Oivaltaa, ettei mikään ajatusvirta ole totta, vaan se pelkästään kuvailee havaintoja ja toimii kommunikoinnin välineenä. Uskomukset pitävät illuusiota yllä, joten kaikki ajattelu tulee kyseenalaistaa. Uuden mielekkäämmän idean tai uskomuksen ohjelmoiminen vanhan tilalle ei vapauta unitilasta. Se voi hetkellisesti parantaa unen laatua, mutta totuutta kohti se ei vie. Minä/itse on vain opittu sana, yksi muiden sanojen joukossa, josta olemme rakentaneet erillisen persoonan, jonka olemassaoloon uskomalla luomme henkilökohtaisen pelkovankilamme. Minän kuvittelu kaikkine arvoineen vie energiamme ja saa meidät juoksemaan tyhjän täytteen perässä. Jos haluaa olla vapaa, on unohdettava arvojen tavoittelu ja katsottava pelkästään mitä on ja mikä on mielemme tuotosta.
Tästä yksinkertaisesta asiasta kaikkien aikojen henkiset ”mestarit” puhuvat, mutta ani harva osoittaa reittiä siihen. Miksi näin on? En tiedä. Ehkä kaikki eivät ole osanneet osoittaa tietä. Ehkä toiset vain haluavat seuraajia ja toimia opettajana. Monille henkisyys on liiketoimi eikä valtaosa tiedon jakajista ole vielä herännyt itse. Monet luulevat näyttävänsä tietä, eivätkä ymmärrä toimivansa toisin.
Vaihtoehtoja on yhtä paljon, kuin on metodeja kaikenlaisten asioiden suhteen tässä elämässä.
Elämä on tyhjä värityskirja, jota väritämme mielikuvituksemme sekä tarinoidemme avulla viihdykkeeksemme.
Osa värittää tietoisesti ja valtaosa tiedostamattaan. Tarinat jatkuvat aina ja uusia kuvia syntyy kiihtyvällä vauhdilla. Kun totuuden oivaltaa, etsiminen lakkaa. Tarve seurata jotain tai löytää uusia metodeja katoaa.
Se on vasta alku, ensimmäinen todellinen askel, mutta illuusion ydin on paljastunut ja purkautuminen käynnistyy.
Kuinka paljon aikaa ja rahaa käytämmekään onnellisempien hetkien etsimiseen ja muiden ihmisten näkemysten seuraamiseen. Kuinka suuri onkaan tarve kuulua ja tulla hyväksytyksi. Toiset täyttävät sisältöään johtajina saaden onnistumisen tunteita seuraajien ylistyksistä, kun taas he ketkä seuraavat tuntevat kuuluvansa ja kokevat itsensä hyväksi ylistämällä muita. Ego-mieli pitää aina huolen, että vaihtokauppa toimii molempiin suuntiin palvellen minää, jolla tarpeet ovat.
Kun oppii tunnistamaan mielen toiminnan ja herää, muuttuu kaikki tekeminen vapaaksi ja aidoksi.
Ei tarvitse olla täydellinen eikä pysyä aina positiivisena, mutta tarvitseminen ja teennäisen roolin esittäminen käy tarpeettomaksi. Ei ole mitään piilotettavaa, hävettävää tai suojeltavaa.
Ahdas kopio vapautuu aidoksi versioksi. Koska elät, olet jo sen ansainnut. Jos joku ei osoita suoraan kohti vapauttasi ja pyydä sinua katsomaan ja toteamaan itse, toimii hän vain hidasteena.
Kun etsiminen lakkaa, elämä alkaa.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
