{"id":739,"date":"2018-05-07T03:22:43","date_gmt":"2018-05-07T00:22:43","guid":{"rendered":"http:\/\/mindmaster.fi\/?p=739"},"modified":"2018-05-07T03:22:43","modified_gmt":"2018-05-07T00:22:43","slug":"reagointi-ja-tuomitseminen-tunnista-ja-vapaudu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/reagointi-ja-tuomitseminen-tunnista-ja-vapaudu\/","title":{"rendered":"Reagointi ja tuomitseminen – tunnista ja vapaudu"},"content":{"rendered":"

\"\"<\/p>\n

Kaikki tiet\u00e4v\u00e4t kuinka ik\u00e4v\u00e4\u00e4 on jatkuva reagointi erilaisiin tilanteisiin ja asioihin. Syyllisi\u00e4 ja omien tunnetilojen aiheuttajia j\u00e4\u00e4 aina ymp\u00e4riins\u00e4. Milloin se on joku toinen ihminen tekoineen ja sanoineen, milloin jokin tilanne, mik\u00e4 ei mene kuten haluaisin ja toisinaan syyt\u00e4mme itse\u00e4mme kaikesta.
\nRiippumatta miten tilanteet selit\u00e4mme, ne tuntuvat aina ik\u00e4vilt\u00e4.<\/span><\/p>\n

Miksi sitten olemme jatkuvasti t\u00e4llaisissa tilanteissa? Miksi sied\u00e4mme ja koemme niit\u00e4 yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen? Me emme ole niiden armoilla eik\u00e4 tilanne ole niin, ettemme pystyisi el\u00e4\u00e4 siten, ettei n\u00e4it\u00e4 jatkuvasti ilmenisi. Syy miksi kohtaamme t\u00e4t\u00e4 jatkuvasti on siin\u00e4, ettemme tunne omaa k\u00e4ytt\u00f6j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4mme. Emme tied\u00e4 miten keho-ajattelu-tunne j\u00e4rjestelm\u00e4mme todellisuudessa toimii.
\nOlemme oppineet k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kokonaisuutta v\u00e4\u00e4rin. Ohjelmistossa on virus, jota emme tunnista.
\nVirus sijaitsee ajatusmallien tuomasta tulkinnasta tilannetta kohtaan. Tunteemme ja kehomme viestitt\u00e4v\u00e4t jatkuvasti oikein, mutta ajattelumme tulkitsee viestej\u00e4 virheellisesti.<\/span><\/p>\n

P\u00e4\u00e4painomme on ajattelulla. Luotamme ajatusten antamaan selitykseen siit\u00e4, mit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 tapahtuvan tai tuntuvan. Luotamme oikop\u00e4\u00e4t\u00e4 mielen tuottamaan tilannearvioon kyseenalaistamatta tai tarkistamatta mihin se perustuu. Kaikesta jo opitusta on muodostunut ohjelma, joka py\u00f6rii automaatiolla alitajunnastamme. Tulkitsemme jokaista hetke\u00e4 ja tapahtumaa menneisyydest\u00e4 k\u00e4sin.
\nAjattelu ja muisti pohjautuvat aina menneeseen. Johonkin, mink\u00e4 olemme jo oppineet.
\nT\u00e4m\u00e4n vuoksi el\u00e4mme mennytt\u00e4 uudelleen ja uudelleen sek\u00e4 kohtaamme samankaltaisia tilanteita toistamiseen. Ihmettelemme kuinka ihmiset voivat k\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 kuten k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t ja p\u00e4ivittelemme tapahtumien haasteita, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t toistuvan. Huonoa tuuriako?<\/span><\/p>\n

On ajan haaskausta jos koitamme saada muita muuttumaan. Sellaiseen meill\u00e4 ei ole valtuuksia, mutta omaan k\u00e4ytt\u00f6j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4mme voimme vaikuttaa ja purkaa virheelliset uskomukset.
\nSe tapahtuu palaamalla yksinkertaisuuteen. On katsottava ja tarkkailtava huolellisesti mit\u00e4 meiss\u00e4 tapahtuu. Tarkkailun kohteina ovat ajattelu ja tunnetilat. Tunteet saavat meid\u00e4t reagoimaan, eiv\u00e4t ajatukset.
\nTunne taas kytkeytyy p\u00e4\u00e4lle sen mukaisesti, millaisiin ajatuksiin uskomme.
\nJos emme tarkista ajatusmallejamme ja mihin ne pohjautuvat, j\u00e4\u00e4mme omien ajatustemme ja tunteidemme uhriksi. Uskomme kyseenalaistamatta niit\u00e4 mielemme selityksi\u00e4, jotka tarjoillaan silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 yhdistettyin\u00e4 tunnetiloihimme. L\u00e4hes kaikki, mit\u00e4 sis\u00e4inen selostajamme uskottelee, on kuvittelua.<\/span><\/p>\n

Jos haluamme muuttaa jotain, on meid\u00e4n ensin opittava tuntemaan kaikki mik\u00e4 meiss\u00e4 vaikuttaa. On keskitytt\u00e4v\u00e4 vain niihin tunteisiin, joita meiss\u00e4 her\u00e4\u00e4 eri tilanteissa. Riippumatta siit\u00e4, mik\u00e4 vaikutti saavan reaktion aikaan. Tietoisuuteen palaamiseksi, meid\u00e4n on unohdettava varsinaiset tapahtumat ja millaiset seikat n\u00e4yttiv\u00e4t saavan selostuksemme tilannetta kohtaan aikaiseksi. Se kaikki pit\u00e4\u00e4 ensin irrottaa tilanteesta. On siirrytt\u00e4v\u00e4 tarkkailemaan vain itse\u00e4mme. Millaiselta minusta tuntuu ja millaista selityst\u00e4 ajattelu selostaa aiheuttajaksi. P\u00e4\u00e4llinen tunne saattaa olla \u00e4rtymys tai suuttumus. Syyt\u00e4mme jotain itsemme ulkopuolella sen aiheuttajaksi ja j\u00e4t\u00e4mme syyllisen ulkopuolellemme.<\/span><\/p>\n

\"\"<\/p>\n

N\u00e4in emme vapaudu mist\u00e4\u00e4n. Toistamme samaa k\u00e4sittelykaavaa koko el\u00e4m\u00e4mme, jos emme l\u00e4hde tutkimaan syvemmin. Mist\u00e4 reaktio todella syntyi? Millainen tunne tuon reaktiotunteen alle k\u00e4tkeytyy.
\nSielt\u00e4 l\u00f6ytyy aina jokin pelkopohjainen tunne, jota emme haluaisi kohdata.
\nYleens\u00e4 uhattuna vaikuttaisi olevan oma arvomme. Jokin asia ei sujunut odotustemme mukaisesti tai olemme oppineet m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n kyseisen tilanteen arvoltaan tuomittavaksi.
\nMeid\u00e4n opittu uskomusj\u00e4rjestelm\u00e4mme siit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4n ihmisen kriteeri ja mik\u00e4 huonon, aktivoituu automaatiolla arvioimaan tilannetta. Ratkaisevassa asemassa on kuitenkin tunne, joka her\u00e4\u00e4.
\nKun k\u00e4\u00e4nnymme omaa tunnettamme kohden ja menemme syvemm\u00e4lle sen alle, kysym\u00e4ll\u00e4 millaiseksi se saa meid\u00e4t tuntemaan itsemme, paljastaa mitk\u00e4 tunteet kiell\u00e4mme arvoamme v\u00e4hent\u00e4vin\u00e4.
\nSen j\u00e4lkeen tuon tunteen tulee antaa ilmet\u00e4 sellaisena kuin se nousee koettavaksi. Jos koitamme tukahduttaa sit\u00e4 pyrkim\u00e4ll\u00e4 muuhun tai keksim\u00e4ll\u00e4 tekemist\u00e4, jonka kautta se h\u00e4vi\u00e4\u00e4, emme tule koskaan tietoiseksi, miksi se meiss\u00e4 ilmenee ja millainen uskottu ajatusmalli arvoineen sen saa aikaan.
\nT\u00e4ll\u00f6in olemme aina tunteidemme ja tulkintojemme armoilla ja ydin p\u00e4\u00e4see vaikuttamaan meihin yh\u00e4 uudelleen ja uudelleen.<\/span><\/p>\n

Kaikki sellaiset tunteet, jotka saavat meid\u00e4t tuntemaan olomme huonoksi kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 uskomme ajatteluamme havaittua kohtaan. Minuuden arvo on kiinnittynyt ajatus-tunne yht\u00e4l\u00f6\u00f6n johon samaistumme. Itsetarkkailun todellinen hy\u00f6ty on siin\u00e4, ett\u00e4 sen kautta voimme v\u00e4hitellen tulla tietoiseksi koko siit\u00e4 mekanismista, mik\u00e4 kaiken ep\u00e4tyydytt\u00e4v\u00e4n saa aikaiseksi. Minuusk\u00e4site on vain ajatuskimppu, josta olemme uskomalla ja samaistumalla uskomuksiimme, luoneet erillisen persoonan ominaisuuksineen ja kaikki kohdattu, mik\u00e4 asettuu sit\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4 vastaan, saa meid\u00e4t puolustamaan ideaamme itsest\u00e4mme.<\/span><\/p>\n

Emme kuitenkaan ole siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Todellinen osamme jossa onnellisuus, ilo, vapaus, rakkaus ja paljon enemm\u00e4n mit\u00e4 saatamme edes kuvitella, on jo sis\u00e4ll\u00e4mme odottamassa, ett\u00e4 luovumme omasta versiostamme todellisuuden suhteen. Sit\u00e4 mukaan, kun oivallamme ja tunnistamme pala palalta seikkoja, jotka huomaamme vain mielemme kuvitelluiksi arvoiksi, tulemme vapaammiksi.
\nSe vaatii kaikkien mielipiteiden ja uskomusten tunnistamista ja kyseenalaistamista.
\nKaikki aisteillamme havaittu on, mutta kaikki ajatukset, joilla havaittua kuvaillaan, on vain kuviteltuja merkityksi\u00e4 sille, mit\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi ilmenev\u00e4n tai tapahtuneen.<\/span><\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 vaatii \u00e4\u00e4ret\u00f6nt\u00e4 rehellisyytt\u00e4 itselle ja halukkuutta jatkaa, vaikka ego ryhtyisi vastustamaan.
\nJos vastustusta ilmenee, voit jo olla varma, ett\u00e4 olet jonkun t\u00e4rke\u00e4n \u00e4\u00e4rell\u00e4. Uni ei vaivaudu puolustamaan itse\u00e4\u00e4n, jollei se koe valtaansa uhatuksi. Sen tavoitteena on s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ihmisen unitila ja pit\u00e4\u00e4 huolta, ettei moniin kerroksiin peitetty tulkintojen ja arvioiden harhautuskeinot paljastuisi. Siten min\u00e4 pysyy unen m\u00e4\u00e4r\u00e4ysvallan alla eik\u00e4 sen todellinen olemattomuus paljastuisi.<\/span><\/p>\n

Anthony De Mellon kirjassa Havahtuminen on oivallinen nelj\u00e4n vaiheen opastus siit\u00e4, mit\u00e4 her\u00e4\u00e4minen ihmisyyden unitilasta tietoisuuteen onnistuu. Siihen tulee kuitenkin paneutua huolella. Ottaa aikaa todella tutkiakseen ja kokeakseen kaiken sen, mihin kehoitetaan.<\/span><\/p>\n

1.<\/span>\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/span>Tunnistakaa itsess\u00e4nne olevat kielteiset tunteet.<\/span><\/span><\/p>\n

2.<\/span>\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/span>Ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne ovat teiss\u00e4, eiv\u00e4t maailmassa tai ulkoisessa todellisuudessa.<\/span><\/span><\/p>\n

3.<\/span>\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/span>\u00c4lk\u00e4\u00e4 pit\u00e4k\u00f6 niit\u00e4 \u201dmin\u00e4n\u201d oleellisena osana, vaan n\u00e4hk\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ne tulevat ja menev\u00e4t. <\/span><\/span><\/p>\n

4.<\/span>\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 <\/span>Ymm\u00e4rt\u00e4k\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kun te itse muututte, kaikki muuttuu.<\/span><\/span><\/p>\n

Jos samaistamme identiteettimme arvoineen mihink\u00e4\u00e4n miss\u00e4\u00e4n tilanteessa havaittuun, ilmeneviin tunteisiin, mieless\u00e4 py\u00f6riviin ajatuksiin ja m\u00e4\u00e4rityksiin tai mink\u00e4\u00e4nlaisiin uskomuspohjaisiin arvok\u00e4sitteisiin, el\u00e4mme unitilassa ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 k\u00e4rsimme. Asiat joita arvostamme eniten ovat meille kaikkein merkityksellisimpi\u00e4 ja se saa aikaan sen, ett\u00e4 koemme itsemme uhatuksi aina, kun mihink\u00e4\u00e4n niist\u00e4 kohdistuu k\u00e4sityksist\u00e4mme poikkeavaa kommentointia. Vasta, kun puramme koko uskomusmaailmamme ja n\u00e4emme kaiken sen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n opittuina uskomuksina, voimme palata kosketukseen todellisemme itsemme kanssa, jolla ei ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 kaiken pinnalla ilmenev\u00e4n kanssa.
\nSielt\u00e4 k\u00e4sin olemme t\u00e4ysin haavoittumattomia kenenk\u00e4\u00e4n ulkopuolisen sanoille tai teoille. Olivatpa ne kohdennettuja hahmoomme tai mihink\u00e4\u00e4n muuhun. Reagoimattomuus tulee samaistumattomuudesta.
\nMuutumme taivaaksi, joka tyynen\u00e4 ja ikuisena tarkkailee kuinka erilaiset pilvet vaeltavat sen l\u00e4pi, pyrkim\u00e4tt\u00e4 pys\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n yht\u00e4k\u00e4\u00e4n tai valikoimatta tai m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ilmenev\u00e4\u00e4 eriarvoiseksi.<\/span><\/p>\n

Todellisessa itsess\u00e4mme olemme aina tyyni. Pinnalla myrsky\u00e4\u00e4, mutta tarkkailemme kaikkea tyyneydest\u00e4 k\u00e4sin. Mik\u00e4\u00e4n ei ole en\u00e4\u00e4 henkil\u00f6kohtaista. Mik\u00e4\u00e4n ei vaadi puolustautumista tai vakuuttelua.
\nMik\u00e4\u00e4n ei odota kiitoksia tai koe tarvetta kiitell\u00e4. Mik\u00e4\u00e4n ei koe syyllisyytt\u00e4 tai pid\u00e4 mit\u00e4\u00e4n syyllisen\u00e4.
\nHereill\u00e4 olosta k\u00e4sin n\u00e4kee sen mit\u00e4 on, ei kuvittele olevan p\u00e4\u00e4lle omaa versiotaan siit\u00e4 mit\u00e4 ei ole.<\/span><\/p>\n

Ihminen kulkee t\u00e4h\u00e4n myrskyjen ja pelkojen l\u00e4pi, mutta kaiken sen alla odottaa jotain sellaista, mit\u00e4 ei unesta k\u00e4sin voi kuvitella. Todellinen el\u00e4m\u00e4 alkaa vasta, kun kuviteltu mieli v\u00e4\u00e4rin ymm\u00e4rretyn min\u00e4 k\u00e4sitteen kanssa on paljastettu pelkiksi ajatuksiksi. K\u00e4rsimys johtuu ihmisen unitilasta, jossa el\u00e4mme ajattelun varassa, mutta olemme unohtaneet tarkistaa, onko mik\u00e4\u00e4n niist\u00e4 totta.<\/span><\/p>\n

Aika on valmis her\u00e4\u00e4miselle, oletko sin\u00e4?<\/span><\/p>\n

~Mila Bostr\u00f6m~<\/em><\/h5>\n

 <\/p>\nSeuraa: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>\"youtube\"<\/a>\"instagram\"<\/a><\/span>Jaa: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>\"mail\"<\/a><\/span>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaikki tiet\u00e4v\u00e4t kuinka ik\u00e4v\u00e4\u00e4 on jatkuva reagointi erilaisiin tilanteisiin ja asioihin. Syyllisi\u00e4 ja omien tunnetilojen aiheuttajia j\u00e4\u00e4 aina ymp\u00e4riins\u00e4. Milloin se on joku toinen ihminen tekoineen ja sanoineen, milloin jokin tilanne, mik\u00e4 ei mene kuten haluaisin ja toisinaan syyt\u00e4mme itse\u00e4mme kaikesta. Riippumatta miten tilanteet selit\u00e4mme, ne tuntuvat aina ik\u00e4vilt\u00e4. Miksi \u2026 Lue lis\u00e4\u00e4… → <\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"spay_email":"","footnotes":""},"categories":[45,1],"tags":[],"class_list":["post-739","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-mila-bostrom","category-mindmaster-blog"],"jetpack_featured_media_url":"","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/739","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=739"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/739\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":746,"href":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/739\/revisions\/746"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=739"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=739"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mindmaster.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=739"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}