| 24.9.2014 |
Kaikki on henkistä jos ymmärrämme mitä henkisyys tarkoittaa.
Ihminen on hassu olento. Hän on ikuinen sielu ja kuvittelee olevansa kuoleva keho. Matka takaisin omiin todellisiin voimavaroihin on kerrosten kuorimista kuten sipulissa. Kerros kerrokselta kuoritaan pois sitä mikä peittää tuon kirkkaan ikuisen ytimen.
Katsomme maailmaa ja sen tapahtumia fyysisin silmin. Näemme hyviä ja huonoja tapahtumia. Koemme miellyttäviä ja epämiellyttäviä tilanteita. Yleensä katsomme vain mitä tapahtuu ja hyppäämme tilanteen yksityiskohtiin muodostaen siitä käsityksen miellyttävä tai epämiellyttävä. Seuraavaksi muodostamme tunnearvion tapahtuneesta ja jäämme loukkuun tilannetta mielellämme pyörittäen. Lisäksi mielellämme etsimme vielä syylliset itsemme ulkopuolelta. Tämä on fyysistä ajattelua. Näin ajattelemalla koemme draamaa ja pyrimme muuttamaan tapahtunutta (eli seurausta) mieleiseksemme. Ja tämä kaikki tapahtuu meidän kaikkivopia aivoja käyttäen, jotka itsessään eivät tiedä mitään.
Kun siirrymme henkiseen ajatteluun ja lähestymiseen, emme keskity itse tapahtumaan tai sen joko hyväksi tai huonoksi määrittelemiseen, vaan kysymme: Mitä tämä tilanne tahtoo minulle ilmaista? Miksi tämä tuotiin kokemukseeni? Näin ajatellen voimme ottaa etäisyyttä yksityiskohtiin ja jättää ne huomiotta. Sen sijaan tarkkailemme tapahtumaa ohjauksena, mikä yrittää ohjata/viestittää meille jotain. Samalla vapaudumme siitä, että asiaan tarvitaan syyllinen ja aiheuttaja. MITÄÄN ei tapahdu sattumalta!
Voimme valita draaman (fyysisen) tai ohjauksen (henkisen) näkökulman. Jos jokin asia tuntuu hyvältä, kuljet elämänvirran mukana jos taas huonolta, kuljet sitä vastaan. Kärsimys on vastustamista ja helppous vapautta.
Kehittämällä ymmärrystämme voimme vapautua draamasta. Ole läsnä ja huomaa ohjaus äläkä vastusta sitä, niin mikään ei estä iloasi juuri nyt.
Miten nämä näkökulmat voi sitten tunnistaa ja erottaa toisistaan?
Fyysinen ajattelu tapahtuu pinta-ajatteluna. Se tarkkailee mitä tapahtui ja kuka sanoi tai teki. Sen jälkeen se peilaa tapahtumaa omiin uskomuksiinsa ja päättelee oliko tapahtuma hyväksyttävä vai ei. Tämän pidemmälle ei fyysinen eli egon ajattelu yllä. Lopputuloksena jää aina arvio siitä, oliko jokin asia oikein tai väärin. Jos ei, niin mieli jatkaa yksityiskohtien pyörittelyä. Toteaa tekijän syylliseksi ja oikeuttaa oman kiukkunsa sekä tuomitsemisensa. Epäkohdat lisääntyvät, syyllisyys lisääntyy ja kannettava taakka lisääntyy. Niin kauan, kun uskon egon versioon, jää aina syyllisiä eikä mikään näytä mahdollisuudelta. Jäämme olemaan jotain mieltä joistain ihmisistä joskus pitkiksikin ajoiksi, koska emme osaa antaa anteeksi. Anteeksianto on sitä, ettei mitään anteeksiannettavaa ole. Tätä ei tosin ego hyväksy.
Henkinen ajattelu näkee myös tapahtumat ja tekijät. Sillä erolla kuitenkin, että se tietää jo, ettei niillä itsessään ole merkitystä informaation kannalta. Se sen sijaan kääntää huomionsa itseensä ja ryhtyy tarkkailemaan, mitä tunteita tilanne aiheutti sekä millaisen arvion tilanteesta annoin toista ihmistä kohtaan. Jos tilanne aiheuttaa ikäviä tunteita, se lähtee kysymään itseltään miksi? Lisäksi voin kääntää antamani arvion tuosta toisesta ihmisestä päinvastoin, eli kertoa saman mielipiteen itsestäni. Löytyykö yhtäläisyyttä? Koenko mahdollisesti niin itsestäni jossain syvällä sisällä? Mitä herkkää aluetta minussa, tuo tilanne töytäisi. Se kuka oli kyseessä tai mitä tapahtui, toimi vaan herättäjänä, jotta huomaisin sisälleni kätketyt epävarmuuteni. Ilman näitä tapahtumia, jäisi ne tunnistamatta. Jos onnistun tunnistamaan tuon alueen mitä kolautettiin, voin lähteä syvemmälle kokemaan sitä. Huomata, ettei se ole kuin väärä käsitys itsestäni, mikä on muodostunut alitajuntaani ehkäpä joskus lapsuudessa. Siellä se on ollut piilossa sisimmässäni kaikki nämä vuodet enkä ole huomannut sitä. Nyt tiedän mikä minua on aina rajoittanut ja voin vaihtaa syyttelyn kiitollisuuteen tuota toista ihmistä kohtaan, sillä hän auttoi minua paljastamaan oman elämääni rajoittavan esteen. Voiko suurempaa palvelusta keneltäkään edes pyytää.
Näin tilanteet voi tulkita täysin eri tavoin. Kumpi vaihtoehto on mieluisampi ja opettaa enemmän?
Maailmassa kaikella on henkinen merkitys. Se opettaa meitä kohti totuutta ja irti egon ikävistä tunteista ja peloista joihin se pohjautuu. Tämä on vain pintaraapaisu siitä ymmärryksen U-käännöksestä, mikä muuttaa koko elämämme. Henkinen maailma on upea. Se on monipuolinen. Se on leikkiä energioilla. Se on täysin vapaa uhriudesta. Se paljastaa, että voimme luoda haluamamme elämän. Emme olekaan olosuhteiden uhreja ja voimme ymmärtää, että kaiken minkä olen kokenut, olen itse luonut. Se antaa oman voimani takaisin. Ja tien vapaana elämiseen.
En voi hehkuttaa liikaa. Se on vaan niin suurta. Ja me olemme tehneet itsemme niin kovin pieneksi. Jokainen on mahtipontinen maailman muuttaja jos uskaltaa kääntyä sisäänsä.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
