Olemme siirtyneet uudelle vuosikymmenelle jolloin voisi olla vihdoin aika aitoudelle.
Edellinen vuosikymmen kehittyi huimaa vauhtia kohti ilon, positiivisuuden ja rakkauden muoti-ilmiötä.
Ja 2019 päättyikin siten, ettei keneltäkään voinut jäädä huomaamatta, että suurin myyntivaltti oli näiden arvojen yltiöpäinen korostaminen.
Ajatuksena nämä ovatkin ihanteellisia arvoja eikä käsitteissä itsessään ole mitään vikaa.
Kyse on siitä, miten aidosti niitä käytetään. Ihmisillä on taipumus yhtyä siihen, mitä pidetään hyväksyttävänä ja arvostettavana. Sen sijaan, että tämä muoti-ilmiö olisi parantanut ihmisten hyvinvointia, se on vienyt kauemmaksi aitoudesta ja saanut ihmiset piilottamaan muita tunteitaan yhä voimakkaammin.
Se saa ihmiset, jotka eivät koe yltävänsä moisiin arvoihin, vetäytymään entisestään ja syrjäytymään.
Nyt on hyvä aika pysähtyä ja ryhtyä tutkimaan, mitä koen aidosti. Hyväksynkö ja ilmaisenko itseäni sellaisena kuin olen, vai esitänkö roolia, mikä näyttää hyvältä.
Mielen toiminnan ymmärtäminen on avainasemassa kohti aitoutta.
Kaikesta positiivisuustarjonnasta huolimatta, yhä suurempi osa ihmisistä voi pahoin.
Masennus, työuupumus ja muut psyykkiset oireet ovat vain lisääntyneet.
Kun ihminen voi huonosti, häntä ei auta se, että häntä kehotetaan olemaan kiitollinen, ajattelemaan positiivisemmin, rakastamaan itseään tai ylipäätään muuttamaan mitään siitä, mitä sillä hetkellä on.
Mieli ei toimi siten. Tällaiset kehotukset saavat jo ennestään huonosti voivan ihmisen vajoamaan yhä syvemmälle syyllisyyteen. Kun mielen tuottamaa pahaa oloa arvostellaan tai tuomitaan, se lisää sen voimaa.
Mitä jos paha olo ei olekaan virhe? Mitä jos se ilmenee kutsuna tutustua sen viestiin syvemmin?
Mitä enemmän torjumme ikäviä tunteitamme, sen enemmän se vie voimaa. Syvästä vedestä käsin iloisen esittäminen tai pelkästään pahan olon peittäminen, kuluttaa valtavasti energiaa. Se on olevan vastustamista, mikä pitää meidät kiinni kierteessä.
On selvää, ettei kukaan haluaisi voida huonosti, mutta emme ymmärrä, että puskemalla se ei parane.
Jokainen tunne on arvokas ja tarpeellinen. Juoksemme karkuun ikäviä tunteita, kuin ne olisivat ihmisarvoamme alentavia vihollisia. Näin ei ole. Juurikin kaikissa ikävimmissä tunteissamme meillä on mahdollisuus tunnistaa ja nähdä jotain sellaista, mikä tekee meistä vapaampia. Ne ovat paljastamassa vanhoja uskomuksiamme ja ajatusvirheitämme, mitkä ovat esteenä juuri sille, minkä perässä juoksemme.
Ilo, positiivisuus ja rakkaus ovat seuraus tunneskaalamme kokonaisvaltaisesta hyväksymisestä ja kunnioittamisesta, eikä suinkaan jotain, minkä perässä tulisi juosta tai mitä tavoitella keinolla millä hyvänsä.
Aitoina nämä tunteet kyllä välittyvät ympäristöönsä ilman, että niitä tarvitsee korostaa. Ne ovat aitoina meidän luonnollinen tilamme.
Tällä hetkellä näistä tunteista puhutaan enemmän, kuin niitä koetaan. Niitä esitetään vaikka sisäinen tunnetila ei vastaisikaan omaa näytelmää. Arvo on sijoitettu egon versioon näistä tunteista, eikä se koskaan ole aitoa. Teeskentelyn varaan rakentuneet ihmisroolit ovat raskaita ylläpidettäviä ja se, enemmän kuin mikään tekeminen, saa meidät palamaan loppuun.
Kysymys kuuluukin; missä osissa elämääni esitän muuta kuin mitä tunnen?
Ajatuksen, puhutun sanan, ulospäin esitetyn roolin ja tunteen väliset ristiriidat välittyvät aina myös muille.
Se tuntuu vaikka ei ymmärtäisi mistä kysymys.
Jos kaipaamme aitouteen ja olemme väsyneitä esittämään rooliamme, on hyväksyttävä kaikki tunnetilat. Niistä jokainen on osa ihmiskokemusta eikä mitään niistä tulisi asettaa arvoltaan erityisasemaan.
Ihminen harvoin kehittyy ilossa, mutta jokainen sisäinen haaste tarjoaa mahdollisuutta vapautua jostain, mikä estää iloa olemasta läsnä. Kehitys tapahtuu aina epämukavuusalueella, olipa kyse sitten fyysisestä tai henkisestä haasteesta. Ilo ja onnellisuus tunteina ovat vain levähdyspaikkoja, jonka aikana saamme tarpeellisen tauon tietoisuuden kohoamisen työvaiheista.
Ryhdy rehelliseksi itselle ja tarkista jokainen ajatus ja tunnetila huolella. Ilmaisetko syvintä olemustasi vai ilmaisetko vain sitä, mitä luulet muiden hyväksyvän ja arvostavan? Tarkkaile tunteitasi huolella, jokaista niistä, ja tutki, millaiset ajatusmallit ja uskomukset saavat ne aikaan. Millaisiin ajatuksiin vielä uskot, mitkä määrittävät sinua tai muita? Mitä yrität piilottaa ja mitä torjut?
Arvostamalla sitä mitä löydät ja sallimalla kaikki puolesi koettavaksi, vapaudut vähitellen ajan kanssa rakentuneista suojamekanismeista, jotka uuvuttavat sinua. Se mikä ilmenee, ilmenee riippumatta siitä vastustatko sitä vai sallitko sen vain olla.
Mitä jos ryhtyisimme hyväksymään ihmisyyden kaikki tunteet tasavertaisina ja lakkaisimme asettamasta osaa niistä palvottavaan ja tavoiteltavaan erityisasemaan?
Mieli toimii siten, että mitä enemmän hyväksyt sen tarinat samaistumatta niihin, sen vähemmän ne sinuun vaikuttavat tunnetilallisesti. Uskomalla ajatuksiin, niistä tulee tunnetasolla kokemus.
Voisiko 2020-luku olla aidon itsesi mielen kahleista vapauttamisen vuosikymmen?
Mahdollisuus on tässä ja nyt, kaikkien saatavilla, kuten on aina ollutkin. Tarvitaan vain halukkuus tutkia ja nähdä toisin.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
