Monella ihmisellä herää mielenkiinto henkiseen etsimiseen silloin, kun vaikeudet ovat seuranneet toistaan riittävän pitkään. Ryhdytään etsimään syytä tyytymättömyyteen ja pahoinvointiin.
Herää tarve tarkistaa onko kaikki todella tässä vai onko vielä muuta.
Samoin kävi minulle. Pitkän masennuksen seurauksena tuli piste, jossa mitta tuli täyteen.
Nyt tämä riittää ja on oltava jotain muuta. Etsintä alkoi. Kun etsii niin myös löytää… vaikka mitä.
Siitä hetkestä on nyt kulunut noin 8 vuotta ja matkalle mahtunut kaikkea mahdollista, sekä hyödyllistä että hyödytöntä. Kasapäin kirjoja, kursseja, erilaisia metodeja, suoritettavia rutiineja, seuraa johtajaa leikkejä, uskon vahvistusta, mielikuvaharjoittelua ja mitä mahtavammilta kuulostavia lupauksia.
Ainoa todellinen hyöty tästä kaikesta oli suunnan vaihtuminen ulkopuolelta etsimisen sijaan sisäiselle tutkimusmatkalle. Tästä hetkestä katsottuna suurimmat oivallukset löytyivät silloin, kun olin syvimmällä hukkuneena oman mieleni syövereihin. Silloin ei auttanut mitkään luetut opit, vaan joutui kohtaamaan kaiken vastaantulevan ilman ensimmäistäkään metodia ja tutustumaan siihen, mitä tapahtuu suoran kokemisen kautta.
Etsiminen kuitenkin jatkui ja samalla kaikki tarjonta aiheutti suurta ristiriitaa. Tarjontaa oli yltäkylläisesti, mutta missään ei tunnuttu puhuttavan suoraan, miten luvattuun lopputulokseen pääsee.
Terminologia kävi mitä mielikuvituksellisemmaksi ja mystisemmäksi, kuten myös tarjolla olevat keinot.
Se ihmetytti ja turhautti. Nyt tiedän myös miksi. Ei ihmistä ole tarkoituskaan herättää, vaan saada sitoutumaan aina uuteen lupaavaan metodiin. Tarjotaan oivalluksen palasia, joiden avulla alun perinkin valheellinen minä-hahmo voi tuntea itsensä hetkellisesti paremmaksi ja kokea kehittyvänsä.
Tarjotaan hetkellisiä tunnetason elämyksiä eikä se juurikaan poikkea vaikkapa huikean konsertin kokemuksesta. Tämä kaikki verhotaan sanan `henkisyys´ suomaan turvasatamaan, jossa ego voi rakentaa uuden paremmalta näyttävän version itsestään. Henkisyydelle on annettu lähes ylimaallinen rakkauden ja positiivisuuden pehmeän pumpulinen kuorrutus ja sanan merkityksestä on muodostunut valikoiva käsitys siitä, mitä henkisyys on ja millainen ihminen on henkinen.
Sen sijaan, että se johdattaisi meitä ulos egon luomasta illuusiomaailmasta, siitä onkin tullut harhaa vahvistava tekosyy olla kohtaamatta ja hyväksymättä kaikkea ilmenevää. Se on surullista ja jopa kiukkua herättävää. Kyllä, henkinen ihminen voi tuntea aivan kaikkia tunteita, eikä hänen tarvitse esittää ylenpalttista positiivisuutta, olla aina hyväksyvä ja iloinen. Tämänhetkinen ihmisen tietoisuustila on valtaosin egon harson takana ja sekä ajattelu että toiminta kumpuaa unenkaltaisen usvan kautta.
Uskomme olevamme oikeassa ja hereillä. Puolustamme omaa ajatteluamme ja toimintaamme henkisin verukkein. Elämme sokeana omalle ajattelullemme, mutta emme vaivaudu tarkistamaan sen luonnetta.
Henkisyydestä lupaavan yleistymisen myötä onkin tullut vain uusi trendi, jonka pauloissa ihminen esittäytyy rakastavan iloisena viisaine sanoineen, mutta sisällä asuu entistä kriittisempi ja tuomitsevampi henkisyyttään puolustava itsekäs minä. Teeskentely on vain kasvanut ja roolit vahvistuneet.
Eihän kukaan uskalla näyttää olevansa muun kuin rakkauden asialla. Henkisyys on tehnyt hyväksymättömistä tunteistamme entistäkin tuomittavampia.
He jotka oikeasti matkaavat sisälleen ja kokevat tuskaansa, tuomitaan negatiivisiksi ja henkisyyden perikuvaa esittävää ihmistä energeettisesti alas vetäväksi. Tilanteesta poistutaan jättämällä heidät iloisten ihmisten seurojen ulkopuolelle. Kuka nyt haluaisi olla tukena sellaiselle, joka sitä oikeasti tarvitsisi?
On paljon mielekkäämpää valita mukaansa heidät, jotka näyttelevät samaa iloisuutta, mitä itse on myymässä. Ihana ilon retriitti, tule paremmaksi itseksesi, tule positiivisemmaksi ja niin edelleen.
Nämä ja monet muut vastaavat myyntirepliikit tulevat vastaan kaikkialla. Miten käy heille, jotka eivät yllä koskettamaan tuota iloa kohdatessaan sitä, mitä valtaosa ilollaan peittelee? Kaiken positiivisen ylikorostaminen saa syvästi tuntevat ihmiset kokemaan itsensä entistä yksinäisemmiksi ja riittämättömimmiksi. He eivät ole negatiivisia vaan syviä. He eivät vedä ketään alas, vaan koittavat puhdistaa tietä myös heille, jotka eivät itse sitä tee. Elämä on yhteistyöprojekti ja kaikki on henkistä.
Se ei tee asiaa oikeaksi, että joku osaa esiintyä, puhua hyvin ja olla sanavalmis. Se ei tee ihmisestä henkisempää, että hän osaa piilottaa tunteensa, hymyillä ja esittää pehmeyden ruumiillistumaa jos tämä kaikki ei ole aitoa ja vilpitöntä. Ihminen, joka tuntee egonsa ja on jo matkannut sen rakentamien kerrosten läpi edes jonkin matkaa, tunnistaa kyllä teeskentelyn. Sellainen tarjonta ei enää puhuttele tai anna mitään.
Usein huomaa kuinka moni on asiantuntija muiden arvioimisessa, kun samalla on täysin sokea itselle ja käytännössä kuvailee omaa tutkimatonta maailmaansa. Ero on tiedostamisessa. Kun on tutkinut ja tunnistanut itsensä, arvioi havaitsemaansa ilman tuomitsemista. Siinä on suuri ero ja sen tuntee.
Minän tarpeet saavat meidät helposti perustelemaan toimintamme omaksi eduksemme henkisin perustein.
Esillä oleva ”haluaa jakaa” suuresta rakkaudesta oivalluksiaan muille. Monesti tämä kuitenkin on niin, että haluaa olla esillä ja tarvitsee muiden palvontaa ja kiitoksia, tunteakseen itsensä tarpeelliseksi ja arvokkaaksi. Hymy vaihtuu ärtymykseen, kun ”rakas yleisö” on poistunut paikalta.
Toisilla on taas tarve tulla hyväksytyksi siten, että he lähtevät seuraamaan ja ylistämään muita. He saavat palasia ja oivalluksia joista kiittelevät runsain mitoin sanojen välittäjää. Näin egot palvelevat toisiaan molempiin suuntiin. Seurattava saa palkintonsa seuraajistaan ja yleisö hyväksyntää ja hyvän ihmisen tunnetta ylistämällä johtajaansa.
Näin ei ole lainkaan kaikkien kohdalla, mutta jos itseään ei ole tutkinut riittävällä kriittisyydellä, aitoudella ja rehellisyydellä, ei tiedä kuuluuko tähän ryhmään vai ei. Olemme täynnä ymmärtämättömyyttä ja tästä syystä luulemme antavamme ja saavamme apua, vaikka asia ei näin olisikaan.
Ennen kuin asian on itse kokenut oman elämänsä kautta ja katsonut suoraan kaikkien tarinoiden läpi, myy keskeneräsitä. Silloin opettaa uusia keinoja ja uskomuksia sen sijaan, että auttaisi oppimaan ulos jo opitusta harhasta. Kaikki on paljon yksinkertaisempaa kuin miltä tuntuu. Kehitys ei ole mikään käyttöjärjestelmä, jota päivitetään aina uuteen modernimpaan versioon, kun vanhaan kyllästyy ja se ei enää tunnu toimivan.
Kehitys on paluuta totuuteen ja harhaisen käyttöjärjestelmän toteamista siksi mitä se on.
Ei tietomäärän lisäämistä vaan sen vähentämistä. Kaikki aito paljastuu alta ja jää jäljelle. Sitä ei tarvitse erityisesti korostaa tai suojella. Se on luonnollista ja säilyy kyllä.
Reitti, jonka olen kulkenut, on avannut silmäin kokonaisuudelle. Olen syvästi tunteva ihminen ja juuri siitä syystä kaiken valheellisen ja harhaa tukevan toiminnan näkeminen tekee surulliseksi.
Ihminen haluaa kuulla vain sitä mitä haluaa kuulla. Hän haluaa miellyttää itseään ja löytää oikoreitin onneen. Tie totuuteen ei ole yhtä myyvää tai kivaa, kuin se mitä saatavilla on, mutta vain siitä lopulta on hyötyä. Jos seuraat joukkoja sinne minne muutkin menevät, päädyt samaan paikkaan. Kulje sinne, minne massat eivät ole menossa ja saatat löytää jotain merkittävää. Vei pitkään selvittää mistä tämä kummallinen ristiriita hyvältä kuulostavan ja näyttävän henkisyyden suhteen johtui. Vasta kun katsoi suoraan olevaa kohti ja oivalsi totuuden luonteen, tämä ristiriidan tunne selvisi.
Olemme täällä kokemassa ja tuntemassa joten tehkää ihmiset hyvät kaikkea mistä pidätte, mutta varokaa luomasta siitä suuntausta tai käyttämästä sitä tekosyynä itsekkyyden tai ego-minän vahvistamiseksi.
Vapaus on vailla omistajaa eikä sinne mennä kuin suoraan katsomalla. Näkeminen tapahtuu vaikka reitit olisivatkin erilaisia. Silloin on yksi mieli ja jokainen toteaa saman omilla sanoillaan.
Siitä elämä alkaa ja uni väistyy. Ensimmäinen askel ilman illuusiota on otettu.
Jos jatkat itsesi kehittämistä paremmaksi versioksi, saat tehdä sitä loputtomiin. Siihen menee kaikki energiasi eikä sitä koskaan lopulta tapahdu. Luovu erillisyydestäsi ja lakkaa keskittymästä minään ja tulet vapaaksi. Ykseys ei ole pelkkä käsite, se on todellista. Katso ja löydä <3
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
