On hämmentävää, kuinka minimaaliseksi aistihavainnot tulivat, kun pyydettiin katsomaan pelkästään sitä, mistä voi olla varma. Havaintoa ennen, kuin sille alkaa määritellä sisältöä tai kuvailua mistä kysymys. Tätä harvoin tulee katsoneeksi, sillä tarinat ovat kehittyneet niin vahvoiksi kylkiäisiksi mieleemme. Riisumalla ne, voi kuitenkin saada selkeyttä siihen mitä on ja sen jälkeiselle kuvittelullemme. Nimilappu, mikä on laitettu kuvailemaan kaikkea havaittua on kätevä kommunikointiin, mutta uskottuna kohteen rajoittuvan siihen, tekee siitä jo muuta kuin mitä se on.
Näköaisti
Näkeminen muodostuu väreistä. Värisävyjen avulla muodot erottuvat toisistaan. Lisäksi liike on havaittavissa. Nämä ovat suorat havainnot, kun mielen tarinaa ei ole liitetty mukaan.
Kuuloaisti
Ääniä kuuluu. Tämä on kuuloaistin suora havainto.
Makuaisti
Erilaiset maut maistuvat. Tämä on makuaistin suora havainto.
Tuntoaisti
Keho tuntee, kun jokin koskettaa. Tämä on tuntoaistin suora havainto.
Hajuaisti
Tuoksut havaitaan. Tämä on hajuaistin suora havainto.
Nämä ovat kehon 5 ulkoisiin ärsykkeisiin reagoivaa aistia. Lisäksi suoraan havaittavia asioita ovat: Keho on, ajattelu tapahtuu sekä tunteet tuntuvat.
Tässä oikeastaan ovat asiat, jotka voimme varmuudella sanoa ilmenevän. Nämä havainnot pystyy jokainen ihminen toteamaan ilman erimielisyyksiä. Kaikki muu kuvailu on jo mielemme tuottamia tarinoita, jotka värittävät suoraa havaintoa. Kaikki tarinat ovat illuusiota eli mielikuvitusta. Ne pohjautuvat aistien tuomien tunteiden kautta opittuihin uskomuksiin ja mieltymyksiin. Tarinat pohjautuvat käsityksiin oikeasta ja väärästä sekä hyvästä ja huonosta. Kaikki tämä on elämän aikana luodun uskomusjärjestelmän tulkintaa.
Ihminen on tullut kokemaan elämää aistiensa välityksellä. Aistivariaatiot ja jokaisen aistin nyanssit auttavat navigoimaan ja ohjaamaan niiden tuomien impulssien avulla valintoihin. Siksi myös hyvä, huono sekä miellyttävä ja epämiellyttävä palvelevat valintaa. Valinnat tapahtuvat suoraan havaintojen pohjalta itseohjautuvasti eikä suinkaan erillisen ´minän´ tekemänä, kuten kuvittelemme.
Pienellä lapsella ei vielä ole määritteitä havainnoilleen. Hän tunnustelee, haistaa, maistaa kaikkea havaitsemaansa. Niiden aistimusten pohjalta hän oppii, mikä miellyttää ja mikä ei. Oppii varomaan sellaista, mikä tuottaa kipua. Silti siinä vaiheessa ei vielä synny ylimääräisiä määritteitä kokemiselle. He pelkästään hahmottavat miltä mikäkin tuntuu, jonka avulla oppii navigoimaan kehokokemuksessa. Kokeminen on neutraalia havainnointia eikä sisällä edes kysymyksiä `mikä tämä on?` tai `miksi tämä tuntuu tältä?`. Koetaan, opitaan ja jatketaan eteenpäin. Lapsella ei vielä ole erillistä `minää` kokemassa, vaan tietoisuus tutustuu itseensä kehon kautta. ´Minä´ opetetaan meille ja rakentuu mielissämme vasta hieman myöhemmin.
Kuka olin ennen kuin minusta tuli ´minä´? Keho aisteineen oli jo silloin kuten elämän kokeminenkin. Ainoa mikä puuttui, oli käsitys erillisestä minästä tai itsestä. Kokeminen oli pelkästään kokemista. Niin sen kuuluisikin olla. ´Minä´ on egomielen harhainen käsitys johon opimme uskomaan. Vähitellen se vahvistuu niin itsestään selväksi, ettei huomaa ryhtyneensä uskomaan johonkin, mitä ei ole. ´Minän´ vahvistuessa yhteyden havaitseminen tietoisuuteen heikkenee. Se voi kadota lähes kokonaan jolloin olemme täysin harhaa ylläpitävän mielen armoilla. Uskomme mielemme selityksiin havainnoista ja varsinaiset suorat havainnot merkityksineen sekoittuvat tarinoiden joukkoon. Näin hukkaamme kontaktin osaamme, joka tietää. Silloin ryhdymme etsimään tietoa ulkopuoleltamme ja kyselemme jatkuvasti muilta. Tietäminen hukkuu luulemisen ja kuvittelemisen alle. Mielipiteet alkavat ohjaamaan elämäämme. Navigointijärjestelmä on peittynyt illuusiomielen alle. Aistit heikentyvät ja niistä jää jäljelle vain murto-osa alkuperäisestään. Alamme uskomaan havaintojen kuvauksiin pitäen niitä totena. Varsinainen näkeminen jää huomaamatta. Ainoa tie löytää takaisin tietämiseen ja tietoisuuteen on suora katsominen mitä on ja mitä ei ole. Se on matka takaisin sisälle puhdistamalla mielikuvituksen tuomat uskomukset, sekä toteamalla niiden olevan vain tarinoita. Havaitsemalla, että mielessämme on selostaja, joka puuttuu kaikkeen ja määrittelee kaikkea. Ne ovat vain ajatuksia, eikä niihin tarvitse uskoa. Vasta uskomalla niihin, ne alkavat vaikuttamaan todellisilta ja kokemisemme alkaa muotoutua niiden mukaiseksi.
Elämän suorittaminen alkaa astumaan kuvaan. Pyrkimyksenä jatkuvasti ylittää itsensä. Ne tuntemukset, jotka ovat tarkoitettu ilmaisemaan, milloin on hyvä tehdä mitäkin unohtuvat ja ne tulkitaan joksikin, mikä pitää ylittää. Tehdään, vaikka tunne ilmaisisi muuta. Järjelle on annettu valta tietää ja kuvitellaan sen olevan elämämme ohjaaja. Sitä pidetään osana minua ja minuutta. Järki on kuitenkin vain havaintojen pohjalta toimiva mekanismi, mikä yhdistää asioita opitun pohjalta. Jos ei tunnista ajatusten aitoutta, joita sinne syötetään, on lopputulos aina virheellinen.
Olet ehkä huomannutkin joskus, että jotain asiaa ei huvittaisi tehdä, mutta järki kutsuu sitä laiskuudeksi ja ylität tunteen pakottamalla itsesi tekemään. Kylkiäisenä on uskomus, että olet parempi ihminen ja hyväksytty jos vaikutat ahkeralta. Toisinaan siinä onnistuu, mutta tekeminen harvoin on mielekästä, vaikka ylittäminen tarjoaisikin jälkeenpäin hetken mielihyvän. Toisinaan taas sattuu jokin haaveri tai vahinko. Tunne yrittää ilmaista tietoisuudesta käsin, ettei juuri nyt ole sopiva hetki. Kun oppii erottamaan tietoisen mielen toiminnan ja egon osuuden ajattelusta, tietää milloin tunnetta ohjaa egomielen vastustus ja milloin tunne toimii oppaana. Intuitio vahvistuu ja intuitiota voisi mieluummin kutsua tietoisuudeksi. Sen tulisi olla vallitseva tilamme, mutta pääosin se kuuluu vain hentona kuiskauksena, jonka järki kumoaa hyvin nopeasti. Yritämme heti ymmärtää, miksi pitäisi toimia näin tai noin, vaikka intuitio ohjaa vain päätökseen. Syy selviää yleensä myöhemmin eikä aina lainkaan. `Minä` haluaa aina tietää kaiken ja ymmärtää kaiken heti, vaikka tiedolla ei sillä hetkellä tee mitään. Tulisi vain toimia ohjauksen mukaisesti. Jälkeenpäin voi miettiä syitä. Suora tietäminen tai intuitio ei koskaan ohjaa meitä toimimaan omaa tai muiden parasta vastaan. On opittava tunnistamaan ja luottamaan. Sama tekeminen, mikä pakotettuna tuntuu raskaalta ja vastenmieliseltä, tuntuu oikeassa virtaavassa tilassa kevyeltä ja mielekkäältä.
Ei ole pieniä tai suuria asioita. Olen havainnut, että pienimmissäkin tilanteissa ohjaus toimii jatkuvasti. On suorastaan jännittävää elää pelkästään havainnoiden, miten tätä keho-mieli kokonaisuutta kuljetetaan. Intuitiota voi kutsua myös aavistukseksi. Tietoisuus ohjaa monin eri keinoin. Kaikki pelkästään palvelee meitä, kun jätämme ylimääräisen valikoinnin pois ajatuksistamme. Loppujen lopuksi kaikki tunteet ja tapahtumat tulevat riippumatta siitä, olemmeko määritelleet ne miellyttäviksi vai epämiellyttäviksi. Tulisi pelkästään havaita, mitä niiden avulla viestitetään.
´Minä´ on käyttökelpoinen kommunikoinnin välineenä eli pelkkänä sanana, mutta jos sen uskoo olevan todellinen erillinen ja erityinen persoona, alkaa vaikeudet.
Ihminen opetetaan elämään vastavirtaan, vaikka myötävirta veisi sinne minne tarkoitettu. Kun heittää airot pois (luopuu minä-käsityksestään ja sen määräysvallasta), alkaa yhtäkkiä tapahtumaan. Tarkkaan varjeltu erityinen omistaja yksikkö, osoittautuukin olleen suurin kärsimyksemme ylläpitäjä. ´Minän´painolasti on valtava vaikka kyseessä on tyhjä nimilappu, jonka täytteeksi on tungettu koko elämämme havaintopohjainen ajattelu. Se tarvitsee jatkuvasti lisää täytettä pysyäkseen olemassa. Kun katsoo suoraan ja havaitsee, ettei sitä ole edes havaittavissa, kykenee siitä luopumaan. Usko siihen romahtaa eikä sellaiseen, minkä on huomannut valheelliseksi, voi enää koskaan uskoa uudelleen vaikka yrittäisikin. Raskaan sisällöntuotantotyön voi vaihtaa vapauteen. On vain ajan kysymys, koska valinta jälkimmäiseen tapahtuu. Vasta silloin kykenee havaitsemaan, kuinka suurimmatkin ennen koetut ilon, onnen ja rakkauden tunteet, ovat vain pieni murunen siitä, mitä voi kokea ilman identifioitumista `minään`.
Kaikki on lopulta yksinkertaista.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
