Elämä on uskon asia
(22.9.2014)
On hauskaa, kun seuraa miten ihmiset puhuvat siitä mihin uskovat ja mihin eivät. Toiset kertovat kuinka eivät usko siihen tai tähän. Samalla kertovat myös sen mihin uskovat. Yleensä suurin vastakkainasettelu syntyy uskonnoista. Siitä, että olenko uskovainen vai en.
Riippumatta siitä mikä on kohde, niin kaikki peurstuu uskoon. Omiin uskomuksiin ja käsityksiin. Niihin ajatuksiin joihin uskon. Hups, siellä se usko taas tuli esille.
Sitä ei helposti tule ajatelleeksi, että elämän kokeminen on kiinni kaikesta siitä mihin uskon. Jos en kykene johonkin uskomaan tai kieltäydyn uskomasta sitä mahdolliseksi, niin näin se tulee olemaan elämässäni. Miksi en siis antaisi mahdollisuutta? Miksi en vaan voisi päättää, että harjoittelen uskomaan johonkin mihin en ole aikaisemmin kyennyt uskomaan. Mitä menetettävää minulla siinä olisi?
Palkkioksi tulee upeita uusia mahdollisuuksia. Samalla paljastuu, että itseni rajoittaminen on perustunut vain siihen, että en ole suostunut uskomaan, kuin omiin ajatuksiini.
Tämän rajoittuneen uskomisen huomaa helposti esimerkiksi tilanteessa jossa joku kysyy neuvoa tai vinkkiä vaikkapa jonkin sairauden hoitamiseen.
Kysyjä: Minulla on tällainen vaiva ja haluaisin kuulla onko sinulla jotain ehdotuksia avuksi. Kaveri: No itse sain apua tuohon energiahoidosta. Kokeile sitä. Kysyjä: No miten siitä muka voisi olla mitään apua? Eihän se ole edes konkreettista sitä paitsi en minä usko tuollaisiin hoitoihin. Kaveri: No miksi sitten kysyit, kun jo etukäteen olit päättänyt, että vastauksen tulee miellyttää sinua ennen kuin voit sen hyväksyä? Miksi hakea muita vaihtoehtoja jos ei hyväksy kuitenkaan kuin sen minkä jo itse tietää? Kysyjä: Jaa, no ajattelin, että jokin lääke, jota en ole kokeillut olisi löytynyt. Kaveri: Tarjosin sinulle juuri lääkettä. Lääkettä josta ei ole mitään haittaa, mutta joka voi tehdä ihmeitä. Ainoa vaadittava asia on se, että annat itsellesi mahdollisuuden kokeilla.
Tällainen on tyypillistä keskustelua erilaisten asioiden tiimoilta. Siinä kysyjä ei huomaa, että on muodostanut jo oletuksen vastaukselle ja torjuu sen, mikä ei mahdu omaan olemassa olevaan uskomukseen. Jos huomaisimme tämän ja tunnistaisimme omat rajoittuneet mielen ehdollistukset, mikään ei estäisi meitä uskomasta vaikkapa keijuihin.
Yleensä uskon tueksi vaaditaan myös tieteellistä näyttöä. Se että joku on kokenut asian toimivaksi, ei riitäkään. Tärkeämmäksi tulee se, voidaanko asia todistaa kuin se, että onko siitä ollut apua. Ego ei suostu hyväksymään sellaista, mikä omassa käsitysmaailmassa tuntuu vähän hölmöltä tai mahdottomalta. Ja näin on vain siksi, että taustalla on pelko, että muut pitävät minua typeränä. Oma arvoni muiden silmissä kärsii, jos annan mahdollisuuden jollekin sellaiselle, mikä ei ole kaikkien mielestä järkevä ajatus.
Haastan jokaisen etsimään joka päivä yhden rajoittavan uskomuksen itsestään. Huomaamaan ja tunnistamaan sen. Ja sen jälkeen päättää vapautua niistä rajoista. Valita jotain suurempaa ja laajempaa sen tilalle. Vaikka vaihtoehto tuntuisi kuinka hullulta.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
