Kun ryhdyt tarkkailemaan aistimuksia, niin vallitsevimpia niistä ovat meissä heräävät tunteet.
Tunteet joko miellyttävät tai ne tuntuvat pahalta. Mieliala asettuu sen mukaiseksi.
Tunteita syntyy kahdella tavalla. Tunteet eli emootiot syntyvät ajattelun seurauksena.
Tämä tapahtuu tavallaan päälähtöisesti.
Jotta tunnereaktio syntyy, on ajatusmalleihin uskottu. Uskominen ajatuksiin tarkoittaa sitä, että niitä pidetään totena. Ajattelu voi kummuta tietoisen mielemme ulkopuolelta eli alitajuisista uskotuista ajatusmalleista tai siitä, mitä tietoisesti olet juuri ajatellut. Valtaosa uskotuista ajatuksistamme pyörii ohjelmana alitajunnassamme. Emootioreaktioiden kautta ne paljastavat itsensä ja tunnetta seuraamalla, voi päästä kiinni millaisesta ohjelmasta on kyse.
Toinen tapa on se, että herää tunne, kun olet tekemässä jotain, sanomassa jotain tai jossain muussa yhteydessä. Tämä tunne on yleensä hennompi ja nousee ajatuksiin tunteen kautta.
Ajatus tavallaan nousee päähän eikä lähde sieltä.
Se ei ole tilanteen tuoma raju reaktio vaan hiljainen kuiskaus, joka koittaa ilmaista jotain.
Tätä voidaan kutsua intuitioksi eli tietoisuuden ohjaukseksi. Näille tunteille ei yleensä löydä merkitystä heti, mutta saattaa tuntua siltä, että ne vihjaisevat, ettei sinun tulisi tehdä jotain, mitä olit juuri aikeissa tehdä.
Tätä ääntä tulisi kuunnella, vaikket vielä tiedäkään miksi.
Tunteet kaikkinensa toimivat navigointijärjestelmänämme. Oppimalla mitä ne ilmaisevat oli kyse sitten siitä, mitä ne piilottavat alleen tai ohjauksesta, voimme ryhtyä elämään tietoisesti. Sattumanvaraisuus vähenee mitä paremmin opimme kuulemaan sisäisiä viestejämme.
Emootiotunteet ovat pääosin ego-minän tuottamia. Ne sisältävät arvon ja laadun. Ne heräävät tilanteiden ja muiden ihmisten kautta. Ne nousevat myös omista ajatuksistamme itseämme kohtaan.
Nämä mekanismit ovat rakentuneet jokaiselle yksilöllisellä tavalla ja kaikilla on omat reagointitapansa sekä asiat joihin he reagoivat. Tämä kaikki on ajatusilluusion luonnetta. Uskomme johonkin merkitykseen, jota emme ole koskaan tulleet tarkistaneeksi.
Haaste on siinä, että ego projisoi kaiken sellaisen mistä ei pidä, näyttäytymään muissa.
Se osoittaa sormella jotain muuta ja toteaa, että syyllinen on tuolla.
Tässä kohtaa tulisi pysähtyä ja kysyä ”missä reagointi tapahtuu?”.
Mistä meille on rakentunut käsitys, ettei tietyllä tavalla tulisi toimia ja miksi se meitä häiritsee?
Pohjalla on aina opittu tapa ajatella. Olemme säilöneet alitajuntaan ajattelu- ja arvomallit sen mukaan, mitä olemme elämämme aikana oppineet. Matkimalla vanhempiamme, ja lähellämme olleita ihmisiä on persoonamme rakentunut.
Tämä kaikki on katsottava läpi. On tunnistettava oma tapa ajatella ja havaittava, että kyseessä on omat oletuksemme ja odotuksemme kuinka erilaisten tilanteiden tulisi mennä. Jos tilanne tai toimintatavat poikkeavat omien uskomustemme mukaisista, nousee reaktio. Reaktio ilmaisee, ettei muut toimi kuten itse haluan. Olemme täysin reaktioidemme sekä tunteidemme armoilla niin kauan, kunnes alamme oikeasti tutkimaan niitä.
Egominä haluaa pitää meidät erossa tällaisesta tutkimustyöstä. Illuusion ja erillisyyden ylläpitäjällä on oma harhainen tietoisuutensa, joka haluaa säilyttää asemansa. Se käyttää pelkoa keinona, jolla estää meitä tutkimasta minuuttamme. Se lyö arvottomuuden, kuoleman, turhuuden, häpeän ja tyhmyyden kortit pöytään, jotta kääntyisit takaisin ulkopuolellesi antamatta edes mahdollisuutta kaiken kyseenalaistamiseen.
Harmonia, rauha, rakkaus ja kaikki seesteiset tunteet ovat meidän luonnollinen tilamme. Niitä me todellisuudessa kaipaamme emmekä äärilaitatunteita. Ego tarjoilee äärilaitatunteet, jotta pysymme hetken tyytyväisenä ennen kuin jälleen putoamme. Se harhauttaa tarjoilemalla välillä ihania hyviä tunteita, jotta luulisimme tämän kaiken kuuluvan luonnolliseksi osaksi elämää.
Kaikki egotunteet sisältävät kombinaation eli jokaiseen tunteeseen liittyy ajattelua.
Ajattelu ilman tunnetta on täysin harmitonta eikä saa aikaiseksi mitään. Se on pelkkää selostajan pulinaa huomiokenttämme läpi. Heti kun annamme sieltä jollekin erityiselle fokuksen ja uskomme ajatukseen, se liimautuu minuuteemme ja luo uskomustamme vastaavan tunnetilan.
Tunteita ilmenee energioiden mukaan. Ne tulevat ja menevät. Ilman ajatuksen kiinnittymistä niihin, ne vain ovat. Ei hyviä tai huonoja, pelkästään tunteita.
Jokaisen aistin tuottama havainto sellaisenaan on neutraali eikä aiheuta meille mitään. Kun niihin liitetään minän mielipide ajatuksilla, niistä tulee jotain muuta, mitä ne ovat.
Kun sanotaan, ettei mikään ole sitä miltä se näyttää, on sanatarkasti totta.
Olemme asettaneet kuvittelullamme silmiemme eteen minän linssit, jotka vääristävät aivan kaiken, mitä havaitsemme. Voimme poistaa nuo linssit ainoastaan katsomalla kaiken minuuteen liittyvän rakennetta ja erottelukyvyn palauttamisella sellaiseksi, jonka avulla voimme kokea elämää ilman harhan verhoa.
Uskottu ajatus luo illuusion. Yksikään ajatus ei ole totta. Tajuamalla tämän todella ja syvästi, tulee ajattelusta viihdykettä ja siveltimet, jotka värittävät kokemismaailmaa.
Egolinssien läpi kaikki näyttäytyy merkityksineen päinvastaisenaan silloin, kun puhutaan tuntemuksista ja merkityksistä. Puu pysyy puuna, mutta silloin, kun syyllinen näyttäytyy jossain itsensä ulkopuolella, on asia jo päinvastoin. Kun luulemme olevamme älykkäämpiä kuin muut, arvostelemalla heitä, arvostelemmekin itseämme. Muut ovat peili, josta näemme mitä minuuteemme on rakentunut. Mitä minuudestamme emme hyväksy ja mitä arvostamme. Mikään ei ole ulkopuolellamme joten kuori vääristyneet kerrokset ja ota tietoisuuden vapaus omaksesi.
~Mila Boström~
Jaa:
Seuraa:
